Ohjaus ja käsikirjoitus: Nora Fingscheidt.
Pääosissa: Helena Zengel, Albrecht Schuch, Gabriela Maria Schmeide ja Lisa Hagmeister.
Kesto: 119min.
Saksa, 2019
KUN TURVAVERKOT PETTÄVÄT
Joskus realistista elokuvaa on paljon vaikeampi katsoa, kuin kauhuelokuvan verisimpiä kohtauksia, tekisi niin mieli sulkea silmät ja korvat. Tällainen pahaa tekevä elokuva on Nora Fingscheidtin ohjaama ja käsikirjoittama System Crasher (Systemsprenger, 2019), elokuva siitä, kuinka yhteiskunnan sosiaaliset tukiverkostot pettävät. Benni on henkisesti rikkinäinen, moniongelmainen, herkkä ja älykäs 9-vuotias tyttö, jolle ei löydy paikkaa yhteiskunnassa. Itselleen ja muille vaaraksi olevaa tyttöä pompotellaan sijoituskodista, asuntolasta, sairaalan lepositeistä ja terapiasta toiseen, mutta pysyvää hänen elämässään on vain muutos. Saksan Oscar-ehdokas ja Berlinalessa Hopeisella karhulla palkittu elokuva on saanut pääosaansa tämän hetken lahjakkaimpiin kuuluvan lapsinäyttelijän. Helena Zengelin riipaiseva suoritus Benninä onkin vienyt nuorta näytteljää jo nyt Hollywood-tuotantoihin, Tom Hanksin vastanäyttelijäksi.
Pinkkiin pukeutuva 9-vuotias Benni (Helena Zengel) on jälleen kerran lääkärillä. Mitään poikkeavaa ei löydy, mikä selittäisi suoraan Bennin ongelmat ja aggressiivisen käytöksen. Bennin äiti (Lisa Hagmeister) toki rakastaa tytärtään, mutta yhtä paljon myös pelkää. Äidin vaihtuvat miesystävät, toimeentulo-ongelmat ja levottomat kotiolot eivät myöskään paranna tilannetta. Silti tytär eniten maailmassa kaipaa kotiin ja sinne karkaa aina tilaisuuden tullen. Hyvää tarkoittava sosiaalityöntekijä rouva Bafané (Gabriela Maria Schmeide) ei pysty ihmeisiin, hänellä on aivan liikaa lapsia vastuullaan. Bennillä on jo takanaan laitos- ja sijaiskotikierre ja ongelmat tuntuvat vain kasaantuvan, mitä enemmän hänelle ikää tulee lisää. Uusi koulunkäyntiavustaja Michan (Albrecht Schuch) päättää ottaa poikkeukselliset keinot käyttöön ja saakin yhteyden traumatisoituneeseen tyttöön erämaamökillään. Benni takertuu Michaniin ja tämän kiintymykseen niin, että Michan pelkää menettävänsä ammatillisen otteensa ja eettiset ohjeet. Benni löytää Michanin perheestä uuden kodin, johon hän yrittää liki väkivalloin työntyä.
Sosiodraama System Crasherista tulee ajoittain mieleen Lynne Ramsayn raadollinen Poikani Kevin, samoin siinä on kaikuja Ken Loachin yhteiskunnallisesta realismista. Elokuvaa ei silti voi väittää läpikotaisin synkäksi, pessimismillä mässäileväksi pahanmielen elokuvaksi. Etenkin Helena Zengelin koskettava ja riemukas roolisuoritus, mutta myös lapsen mieleen porautuva, leikkisä leikkaus, värikkäät kuvat ja onnelliset syntymäpäivä- ja pelleilykohtaukset muistuttavat, että kyseessä on kuitenkin lapsi, jolla on lapsuutta vielä jäljellä ja kaikki edessä. Toisaalta tämä saa elokuvan kipeät kohtaukset tuntumaan vieläkin pahemmilta ja todemmilta. Elokuvassa viranomaistahot ovat väsyneitä Bennin tapaukseen, vaikka hän on vasta lapsi. Tytöstä halutaan vain päästä mahdollisimman kauas, saada jonkun toisen huolehdittavaksi. Katsoja ajoittain ymmärtää äidin ja Bennin läheisten uupumuksen; Benni on kuin raivokas pyörremyrsky, jolta tahtoisi suojautua. Silti System Crasher avaa väkisin silmiä ja hyvä niin. Tämä on totta, niin Suomessa, Saksassa kuin monessa muussakin sivistysvaltiossa. Jotain on muututtava. Äkkiä. Bennin on löydettävä välittävä koti, ennen kuin on liian myöhäistä.
Mari Lindqvist