Ohjaus ja käsikirjoitus: Barry Jenkins
Perustuu näytelmään In Moonlight Black Boys Look Blue
Pääosissa: Alex Hibbert , Naomie Harris, Andre Holland, Mahershala Ali, Janelle Monae, Ashton Sanders, Trevante Rhodes, Jharrel Jerome
Yhdysvallat, 2016
BLACK BOYS IN MOONLIGHT
Vuoden palkituimpiin elokuviin kuuluva Moonlight (Yhdysvallat, 2016) ilahduttaa realistisuudellaan. Barry Jenkins on ohjannut Tarell Alvin McCraneyn tuottamatta jääneeseen näytelmään In Moonlight Black Boys Look Blue perustuvan pienimuotoisen indie-elokuvan, johon on liittänyt sopivasti myös omakohtaisia kokemuksia ja intiimejä, tunnustuksellisia elementtejä. Mustavalkoisuutta ja ennalta -arvattavuutta on vältetty, täysin pahoja ja hyviä henkilöitä ei ole, on vain eri keinoin selviytymistä. Moonlight kertoo nuoren herkän miehen kasvutarinan levottomalla asuinalueella Miamissa. Ympärillä olevat ihmiset, heidän väliset yhteydet tai yhteydettömyys, sekä sattumanvaraiset hetket, ympäristö muokkaavat päähenkilöstä omanlaisensa.
Chiron (Alex Hibbert) on koulukiusattu, pienikokoinen poika, jota myös Littleksi kutsutaan. Hän joutuu Miamin kaduilla kulkiessaan usein takaa-ajetuksi ja väkivallan kohteeksi, jokin hänessä häiritsee muita. Chironin löytää autiotalossa piileskelemästä paikallinen huumekauppias Juan (Mahershala Ali). Chironin ja Juanin välille syntyy yllättäen ystävyys ja Juan alkaa toimia isättömälle Chironille isänä tai isoveljenä. Hänen tyttöystävästään Teresasta (laulaja Janelle Monáe) muodostuu Chironille varaäiti, koska hänen oma äitinsä (Naomie Harris ) ei jaksa kantaa vastuuta, huumeet ovat viemässä häntä kovaa vauhtia pois tästä todellisuudesta. Chironin kasvaessa (aikuista Chironia näyttelee Trevante Rhodes) hänen suhteensa parhaaseen kaveriinsa (Andre Holland) muuttuu. Se saa Chironin entistä epävarmemmaksi elämänsä suhteen.
Mielenkiintoisesti kolmeen osaan tehdyllä kasvutarinalla on myös kolme eri-ikäistä Chironin esittäjää, taitavien Alex Hibbertin ja Trevante Rhodesin välissä näyttelee koskettavasti Ashton Sanders. Mustien seksuaalivähemmistöjen kasvutarinoita näkee harvemmin valkokankaalla, mutta näköjään hyvää on kannattanut odottaa. Moonlight ei nouse liian yleiseksi tai kantaaottavaksi tarinaksi, vaan kertoo tarinan vaatimattomasti, voimakkaalla intensiteetillä. Häkellyttävän iholle menevä ote säilyy, käsivarakuvaus ja pienet eleet riittävät. Mitään ei alleviivata tai osoiteta, koska ei ole tarvetta. Ihmisten kohtalot eivät ole ennalta arvattavia ja jäävät auki, mutta kivuliaasti etenevä rakkaus ja ihmisten väliset tunnesykkyrät kuristavat välillä kurkkua.
Moonlightin tekijäryhmällä on tulevassa Oscar-gaalassa jännitettävää kahdeksalla ehdokkuudellaan. Pystejä uskoisi satavan, nyky-Yhdysvaltojen tilanteenkin huomioon ottaen. Suuria katsojalukuja elokuvalle on myös pakko toivoa, sen verran moniulotteinen, haikea ja maailmaa terävästi katsova se on.
MARI LINDQVIST