Ohjaus ja käsikirjoitus: Terrence Malick
Pääosissa: Ryan Gosling, Michael Fassbender, Rooney Mara, Natalie Portman, Haley Bennett, Christian Bale, Cate Blanchett, Boyd Holbrook, Val Kilmer, Benicio Del Toro, Holly Hunter
Kesto: 128 min.
Yhdysvallat, 2017
LAULU NUORUUDESTA
Marginaalimpaan suuntaan edenneen, mystiikkaan taipuvaisen Terrence Malickin (Julma maa, 1973, Veteen piirretty viiva, 1998, Knight of cups, 2015) uusin elokuva Song to song (2017) ei petä ohjaajan uusimpaan tyyliin mieltyneitä. Jos odotuksena on nähdä täydellinen indie- elokuva kaikilla tarkkaan harkituilla audio-visuaalisilla, leikkausteknisillä ratkaisuilla maustettuna, pop-viitteitä unohtumatta, on tiedossa jälleen elämys. Pienenä kauneusvirheenä voi tosin pitää visionääriseen leffaan buukattuja Hollywoodin kirkkaimpia, mutta yllätyksettömimpiä tähtiä Ryan Goslingista Cate Blanchettiin ja Natalie Portmaniin. He loistavat odotetusti kilvan, mutta vaikuttavat silti väärään elokuvaan eksyneiltä Rooney Maraa lukuun ottamatta. Song to song pyörii täysin Maran/päähenkilö Fayen ehdoilla ja ympärillä. Muiden on se hyväksyttävä, niin elokuvassa yleensä, kuin elokuvan tarinassakin.
Texasin Austinin musiikkipiireihin sijoittuva elokuva seuraa kahta risteytyvää kolmiodraamaa sekä tutuin, että vähemmän käytetyin poluin. Nuori lauluntekijä BV (Ryan Gosling) rakastuu tulevan tuottajansa Cookin (Michael Fassbender) tyttöystävään Fayeen (Rooney Mara), joka hänkin on aloittelemassa omaa uraansa musiikin parissa. Cook seuraa tilannetta näennäisen välinpitämättömänä, eikä puutu nuorten alkavaan romanssiinkaan, vaan alkaa piirittää pakkomielteisesti baarista löytämäänsä kaunista nuorta Rhettaa (Natalie Portman). BV:llä tulee kuitenkin nopeasti kiistaa Cookin kanssa laulujensa oikeuksista ja samaan aikaan Cook vetelee oikeista naruista hallitakseen Fayea. Hän lupailee mahdollisuuksia musiikkiuralla, kunhan heidän välinsä taas lämpenisivät uudelleen. BV eksyy vanhemman naisen, Amandan (Cate Blanchett) ja muutaman muunkin kelkkaan, pariskunnan ajauduttua omille teilleen. Faye Ja BV ajelehtivat tahoillaan suhteesta ja kokemuksesta toiseen, törmäten myös suuriin tähtiin Patti Smithista Iggy Popiin. Patti yrittää opastaa Fayea elämässä, jossa tyttö kokee aiheuttavansa vain pettymystä läheisilleen, isästään lähtien. Mikään ei tunnu miltään ja toisaalta kaikki tuntuu ihan liialta.
Edellisestä Knight of cups (2015)-elokuvasta tutulla tyylillä Malick tekee elokuvan äänistä, kuvista, maisemista, tunnelmista, musiikista oman päähenkilönsä, Fayea esittävän Rooney Maran vastanäyttelijäksi. Todelliset henkilöt esittämässä itseään ovat olleet toimiva ratkaisu, niin rock-tähtien kuin satunnaisten ohikulkijoidenkin suhteen. Vain hetkittäin joidenkin kohdalla etnisyyden korostaminen, köyhien tai tavallisten ihmisten lähelle tuominen tuntuu koristelulta ja tekopyhältä, tarkoituksettomalta. Sitten elokuva loksahtaa taas omaan maailmaansa, jossa häivähtää ajoittain jopa Antonionin Seikkailun ja Yön tuntu. Herkkäkasvoinen Rooney Mara lumoaa uransa tähän asti vahvimmalla roolillaan ja Michael Fassbender karismaattisena, mutta ajan myötä pienuutensa ja julmuutensa näyttävänä musiikkituottajana tekee pienieleistä, mutta tarkkaa työtä.
On helppo arvata, että Song to Song jakaa mielipiteitä. Kauneuden, niin ihmisten, maisemien kuin tunnelmien hyökyaalto typerryttää ja jopa ärsyttää. Samoin kuin päähenkilöiden sinänsä helppo elämä, nuoruuden angsteineen ja ”todellisten” ongelmien puuttumisineen. Mutta toisaalta; elokuvan maailma on rajattu ja tosi omissa raameissaan. Yli seitsemänkymppisen Malickin nuoruuden, nuoren aikuisuuden tuskan nostalgisointi on myös liikuttavaa ja samaistuttavaa. Elokuvan kuvaajan, Emmanuel Lubezkin tallentaman ja maalaaman, vavahduttavan kauneuden on annettava ryöpytä, vaikka se raastaisikin silmiä ja mieltä.
Mari Lindqvist