Ohjaus: Pernille Fischer Christensen
Käsikirjoitus: Kim Fupz Aakeson, Pernille Fischer Christensen
Pääosissa: Alba August, Maria Bonnevie, Magnus Krepper, Henrik Rafaelsen, Trine Dyrholm, Björn Gustafsson, Marius Damslev
Kesto: 123 min.
Tanska, Ruotsi, 2018
ASTRIDIN VALINNAT
Tanskalainen Pernille Fischer Christensen (s. 1969) osuu viidennellä, Astrid Lindgrenin (1907-2002) elämään perustuvalla elokuvallaan Nuori Astrid (Unga Astrid, 2018) suoraan naiseuden ja siihen liittyvän, vahingoittavan häpeän ytimeen. Kirjailijan elämässä olisi ollut monenlaista vaihetta ja kerrottavaa, mutta nyt ei sorruta helpoimpaan eli kehdosta hautaan -kronologiaan. Elokuva perustuu osittain toki Jens Andersenin Denna dagen, ett liv (2015)- elämänkertateokseen. Nuori Astrid –elokuva käsittelee kirjassakin paljon painotettua, lyhyttä, mutta merkittävää jaksoa Lindgrenin (silloisen Ericssonin) elämässä, sitä taitekohtaa, joka vaikutti mahdollisesti ratkaisevasti hänen kirjailijaksi ryhtymiseensä. Samalla se kertoo monen 1920-luvulla eläneen nuoren naisen tarinan. Lindgren selviytyi neuvokkuutensa ja sinnikkyytensä takia, monelle muulle ei käynyt yhtä hyvin. Elokuvan valovoimainen keskus on selkeästi Alba August (Pernilla ja Bille Augustin tytär) joka pääosassaan koskettaa ja tekee läpimurtoroolinsa.
Maalaistalon tyttö, 17-vuotias Astrid (Alba August) iloitsee, kun pääsee toimittajaharjoittelijaksi Wimmerbyn paikallislehteen. Päätoimittaja Blomberg (Henrik Rafaelssen) ihastuu lahjakkaaseen, ikäistensä vieroksumaan, peppipitkätossumaiseen Astridiin. Mies kuitenkin on naimisissa, esimiesasemassa ja seitsemän lapsen isä, sekä reippaasti vanhempi. Suhteen seurauksena Astrid tulee raskaaksi ja pakenee sihteeriopintoihin Tukholmaan, ennen kuin kyläläisille selviää totuus. Äiti Hanna (Marie Bonnevie) ja isä Samuel August (Magnus Krepper) eivät osaa auttaa tytärtään, heillä on vaakalaudalla toimeentulo ja vastassa yleinen paheksunta, jos asia tulisi ilmi. Synnytyksen lähestyessä selviää, että Ruotsissa synnyttäessä Blombergin isyys tulisi kiusallisesti ilmi. Jälkiseuraamuksien pelossa Astridia neuvotaan menemään synnyttämään Tanskaan ja jättämään lapsi sinne sijaisperheeseen hoitoon, kunnes lapsen vanhempien asiat selkiintyvät. Kuluu kolme tuskallista vuotta, ennen kuin Astrid saa poikansa Lassen vanhemmuuden itselleen. Nämä koettelemusten vuodet kuitenkin selventävät hänelle, mitä hän haluaa tulevaisuudessa tehdä. Lasten etu ja heidän maailmansa kunnioittaminen ovat elämässä tärkeimmällä sijalla. Kun lisäksi työpaikalta löytyy ymmärtäväinen ja miellyttävä Sture Lindgren (Björn Gustafsson), joka haluaa auttaa niukkuudessa elävää yksinhuoltajaa, hänen elämänsä alkaa löytää uutta suuntaa.
Elokuvan kehyskertomuksena toimii Maria Fahl Vikanderin esittämän 80-vuotiaan Astridin lukemat onnittelukirjeet, joita hän on saanut lapsilta ympäri maailman. Niissä ihmetellään lasten suulla Astridin kykyä asettua lasten maailmaan ja muistaa, miltä tuntuu olla lapsi. Astridin alkuäitiyden tarinasta nousee uskottava kuva naisen asemasta 1920-luvun yhteiskunnassa ja se antaa osittaisen selityksen, miksi vaahteramäkimäisestä miljööstä Tukholmaan ja maailmalle ponnistanut kirjailija aloitti uransa ja miksi hänestä tuli Leijonamielen, Korpun, Ronja Ryövärintyttären, Pepin, Eemelin, Mion, Katto-Kassisen ja monen muun rakastettavan hahmon luoja ja feministi. Alba Augustin läsnäolo valkokankaalla ja käsivarainen kuvaus kruunaa yksityiskohtiin paneutuneen epookin kokonaisuuden. Pernille Fischer Christensenin ohjaustyyli on fyysinen ja iholle tuleva, herkkä, kantaaottava olematta sormea heristelevä. Elokuva näyttää lindgrenimäisesti kieltä kaikelle tekopyhyydelle ja ahdasmielisyydestä kumpuavalle nitistämiselle. Tärkeintä lapselle ja aikuisellekin on että rakkautta riittää. Kaikki muu on toissijaista.
Mari Lindqvist