Ohjaus: Ali Abbasi
Käsikirjoitus: Ali Abbasi, Isabella Eklöf, John Ajvide Lindqvist
Näyttelijät: Eva Melander, Eero Milonoff, Jörgen Thorsson, Ann Petrén
Tuotanto: Nina Bisgaard, Piodor Gustaffson, Petra Jönsson / Meta Film Stockholm, Black Spark Film & Tv, Kärnfilm
Kesto: 108 min
Ruotsi, Tanska, 2018
HÄNNÄLLISTEN RUJO RAKKAUS
Palkitun John Ajvide Lindqvistin kirjoista on ennenkin tehty hienoja elokuvia. Ystävät Hämärän Jälkeen (2008) kertoi koulukiusatusta, esiteini-ikäisestä pojasta ja hänen samanikäisestään ystävästään, tytöstä, joka sattui olemaan vampyyri. Lindqvistin novellista tehty, iranilaisruotsalaisen Ali Abbasin toinen ohjaus Raja voitti viime keväänä Cannesin elokuvajuhlilla erikoisia ja rohkeita elokuvia esiin nostavan Un Certain Regard-sarjan. Samassa sarjassa palkittiin 2016 myös Juho Kuosmasen elokuva Hymyilevä mies. Molemmissa elokuvissa keskeisessä miesroolissa on suomalainen Eero Milonoff. Raja –elokuva on paitsi erittäin erikoislaatuinen ja kiehtova elokuva, myös siis suomalaisittain mielenkiintoinen. Siksikin, että suuri osa tapahtumista sijoittuu Ruotsin ja Suomen matkustajalauttaliikenteen tuoksinaan.
Tina (mainio Eva Melander) työskentelee ruotsinlautan tullissa, jossa hänen poikkeuksellisen vahva hajuaistinsa auttaa tunnistamaan epäilyttäviä matkustajia, heitä, joilla on jotain salattavaa. Kiinni jää alkoholin ja huumeiden salakuljettajia kuin myös kauhistuttavaa materiaalia kännykässään kuljettava liikemies. Tina haistaa Suomesta Ruotsiin tulevassa Voressa (Eero Milonoff) jotain outoa ja poikkeuksellista, vaikka hän ei mitään salakuljetettavaa löydäkään. Toukkia ja graavilohta ahmiva mies muistuttaa kasvoiltaan rujoa Tinaa ja ruumin tarkastuksessa havaitaan, että miesoletetulla ei ole sukupuolielimiä. Kummallinen arpi selän alaosasta kuitenkin löytyy, aivan samanlainen kuin Tinalla. Tina alkaa tuntea vastentahtoista vetovoimaa röyhkeää Vorea kohtaan. Vore kun ei tunnu häpeilevän erikoisia piirteitään, vaan pikemminkin halveksivan tavallisia ihmisiä, heikkoine aisteineen ja julmine syrjimiseen ja tekoineen.
Raja (Gräns, 2018) ei ole missään tapauksessa lastenelokuva, vaan aikuisille suunnattu omanlaisensa moraliteetti ja fantasia-elokuva, rakkaus- ja rikostarina, muun muassa. Lajityyppiä elokuvalle on vaikea nimetä, eikä se liene tarpeenkaan. Johanna Sinisalon scifi-esikoiskirjankin (Ennen päivänlaskua ei voi) mieleen tuovassa elokuvassa liikutaan monenlaisilla rajoilla. Paitsi ”normaaliutta” edustavan Ruotsin ja villin, vaarallisen ja kiehtovan Suomen rajalla ollaan, myös pahan ja hyvän, ihmisen ja eläimen, miehen ja naisen, kansallisuuksien, normaalin ja epänormaalin, kaupunkielämän ja luonnon, jokaisen elävän koskemattomuuden rajapinnoilla ja niin edelleen. Teoksen nimi on paljon puhuva. Kuten Ystävät Hämärän Jälkeen -elokuvassa tässäkin käsitellään ulkopuolisuutta ja vähemmistöjä ja siitä seuraavaa katkeruutta, vihaa, jopa radikalisoitumista. Nadim Carlsenin kuvaus ja Eero Milonoffin paneutuva, raju peikkotulkinta kruunaavat Abbasin ohjauksen. Vaikka päähahmojen maskeeraus on vahvaa, kummankaan näyttelemiseen se ei ainakaan kielteisesti vaikuta. Tämä elokuva on kokemus, jonka soisi mahdollisimman monelle, niin hännättömäksi kuin hännälliseksi itsensä kokevalle.
Mari Lindqvist