Ohjaus Steven McQueen
Käsikirjoitus: Steven McQueen, Gillian Flynn, perustuu 80-luvulla esitettyyn samannimiseen tv-sarjaan
Pääosissa: Viola Davis, Elisabeth Debicki, Michelle Rodriguez, Cynthia Erivo, Liam Neeson, Colin Farrell, Robert Duvall, Brian Tyree Henry
Kesto: 130 min.
Yhdysvallat, Iso-Britannia, 2018
MUSTAT LESKET
Kokeellisilla elokuvilla aloittanut britti-taiteilija ja Oscar-palkittu Steve McQueen (Hunger, 2008, 12 Years a Slave, 2013) on ohjannut tällä kertaa hyvinkin perinteisen ryöstöelokuvan. Widows (2018) perustuu 80-luvulla pyörineeseen samannimiseen tv-sarjaan. Käsikirjoittaja-avukseen McQueen on saanut tämän hetken taitavimpiin kuuluvan dekkari-kirjailijan; Gillian Flynnin. Vaikka elokuvan tarina vaikuttaakin aluksi tutulta ja turhan helpolta, McQueenin indie-elokuvatausta näkyy ja tuntuu. Flynnin maaginen kosketuskin on havaittavissa yllättävien käänteiden ja vahvojen, moniulotteisten naishahmojen myötä. Widows on tämän syksyn jännittävän ja koskettavin rikoselokuva ilman muuta, ehkäpä myös vuoden paras. Koskettavuus lähtee siitä, että tämän rikosdraaman keskiössä ovat ihmiset, ei niinkään toiminta.
Veronica (Viola Davis) on mennyt yksiin Harryn, (Liam Neeson) ammattirikollisen kanssa. Harry kuolee ryöstökeikan loppukahinoissa ja syvästi surevan lesken harteille jäävät siipan miljoonavelat Chicagon työväenluokkaisen kaupunginosan korruptoituneelle poliitikolle, Jamal Mannigille (Brian Tyree Henry). Jamalia taas ovat vastassa poliittisesti pitkään hallinneen suvun patriarkka (Robert Duvall) ja hänen poikansa (Colin Farrell), joka pelailee aivan omia pelejään. Veronica ottaa yhteyttä kahteen muuhun leskeen; Aliceen (Elizabeth Debicki) ja Lindaan (Michelle Rodriguez), joiden miehet ovat myös kuolleet samalla ryöstökeikalla. Lesket päättävät järjestyä koplaksi säästääkseen henkensä. Veronica ryhtyy johtajaksi, koska Harry on jättänyt jälkeensä suunnitelman tulevasta keikasta: viiden miljoonan dollarin ryöstöstä. Pakon edessä alkaa naisten nousu oman elämänsä herroiksi, vastuunotto ja muuttuminen passiivisista odottelijoista toimijoiksi. Samalla he sekaantuvat henkensä uhalla tahtomattaan politiikan kiemuroihin, joissa kukoistaa nepotismi ja korruptio, kulissien takainen väkivalta ja juonittelu.
Elokuvan ensitahdeista voisi tehdä elokuvaleikkauksen opetusvideon. Niin taitavasti rikoskeikan ja pariskuntien hellien hetkien kohtaukset on leikattu ristiin, äänitehosteita myöten. Alku siis imaisee mukaansa väsyneemmänkin katsojan. Hienoja kuvia elokuvassa riittää. Etenkin häkellyttävän taitavan Viola Davisin esittämän Veronican tunteiden esittäminen hyvin tiiviillä lähikuvilla huulista, silmistä haastavat katsojan mieltä. Jamalin psykopaatti-gangsteriveljen (Daniel Kaluuya) hyytävä ja äkkiväärä olemus aiheuttaa niin ikään kylmiä väreitä. Vaikka tarina saattaakin vaikuttaa turhan tutulta, juuri dokumentinomainen kuvaus kiepsauttaa tarinan nykypäivään. Siihen riittää esimerkiksi yksi minuutteja kestävä kuva auton ikkunasta, sen ajaessa ghettomaisesta kaupunginosasta paremman väen asuinalueelle. Myös pistävä dialogi rasistisen poliitikkoisän ja pojan välillä avaa ohjaajan mielenmaisemaa. Vanha sukupolvi roikkuu vallassa tiukasti, vaikka uusi sukupolvi kiroaa sen luutuneet käsitykset ja kaipaa uusia tuulia.
Ennen kaikkea Widows (2018) on elokuva naisista, joilta puuttuu turvaverkko ja jotka ovat tottuneet alistumaan. Ja jotka päättävät muuttua, hankalissa olosuhteissa, pakon edessä. Valitsemalla elokuvan keskiöön afro-amerikkalaisen, keski-ikäisen Davisin McQueen haluaa selvästi kertoa, että täältä pesee. Keskivaiheilla tapahtuva tyhjäkäynti unohtuu, kun lopun käänteet yllättävät ja ravitsevat mieltä. Tällaista henkilövetoista toimintaelokuvaa haluaa katsoa rauhallisemmankin draaman ystävä.
Mari Lindqvist
