Ohjaus: Kore-eda Hirokazu
Pääosissa: Lily Franky, Ando Sakura, Matsuoka Mayu, Kiki Kilin, Jyo Kairi, Sasaki Miyu
Kesto: 121 min
Japani, 2018
PERHE ON VALINTA
Japanin arvostetuimpiin nykyohjaajiin kuuluva Hirokazu Kore-eda (Isänsä Poika, Siskokset) on tehnyt sydäntälämmittävän draaman nimeltä Shoplifters – Perhesalaisuuksia (Manbiki kazoku, 2018 ), joka palkittiin odotetusti keväällä 2018 Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnolla Kultaisella palmulla. Se on myös Japanin virallinen Oscar-ehdokas. Elokuva kertoo hieman edellisten Kore-edan ohjausten tapaan yhden perheen anatomiasta ja pohdiskelee sitä, onko perhe enemmän biologinen side tai valinta. Pitäisikö vanhemmalla aina olla oikeutta lapseensa? Voiko lapsi valita itse oman perheensä? Kore-edan ohjauksia on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, on vain todettava että edellisten rinnalla Shoplifters ei ainakaan kalpene. Se onkin sitten jo paljon luvattu.
Osamu-isä (Lily Franky) ja Shota-poika (Kairi Jyo) ovat tavanomaisella näpistelyreissullaan, kun he sattumalta kohtaavat kylmässä värisevän, hylätyn, noin viisivuotiaan tytön. Köyhä perhe päättää ottaa tytön kotiinsa asumaan, vaikka he elävät kädestä suuhun, tyttöä kun on selvästi kohdeltu kaltoin ja pahoinpidelty. Perheestä löytyy paljon kiintymystä, köyhyydestä huolimatta. Mummo (Kirin Kiki) eläkkeineen on perheen varakkain, isä tekee keikkaluontoista työtä ja opettaa lapsia näpistelemään, perheen aikuinen tytär Aki ( Mayu Matsuoka) strippaa työkseen lasikopissa ja äiti (Sakura Ando) tyhjentää pesulatyössään ihmisten taskuista arvotavaroita omaan käyttöön. 5-vuotias Juri (Miyu Sasaki ) nimetään uudelleen Linksi ja tytön tukka leikkautetaan lyhyeksi, kun hänen oikeat vanhempansa tekevät katoamisilmoituksen. Perheessä on paljon muitakin salaisuuksia kuin Linin henkilöllisyys. Odottamaton tapahtumien ketju paljastaa perheenjäsenille jokaiselle jotain uutta ja laittaa yhteiselämän uudelleenharkintaan.
Kore-eda ohjaa täsmällisesti ja hienovaraisesti. Katsoja ihastuu jokaiseen omalaatuiseen perheenjäseneen vuorotellen, oli sitten kyseessä nuudeleita kovaäänisesti ryystävä mummo, lasikopissa keikistelevä myöhäisteini, puhumattakaan hartaana ja herkkävaistoisesti toimivista perheen nuorimmista harjoittelemassa näpistelyn jaloa taitoa. Perheen isällä ja äidilläkin on hyvin omanlaisensa suhde, josta ei kuitenkaan lämpöä puutu, olkoonkin isä ressukka lökäpöksy ja äiti häneen väsähtänyt, kaikista huolehtija ja ikuinen hössöttäjä. Perheen sisällä löytyy toki alhaisiakin tunteita kateellisuudesta mustasukkaisuuteen ja rahanahneuteen, mutta mistäpä perheestä tai yhteisöstä ei löytyisi. Myös japanilainen kulttuuri ja tutunoloiset vuoden ajat talvisine lumiukon tekoineen ja kesähelteineen viehättänevät etenkin suomalaista katsojaa. Kuten myös elokuvan ujot, yrmeät, umpimieliset, tylyt ja sydämelliset, yhdellä sanalla kokonaiset ihmishahmot.
Shoplifters-Perhesalaisuuksia ei toitota sanomaansa, vaan jättää katsojan hämmentyneeseen ja liikuttuneeseen tilaan. Ehkä samanlaiseen, missä elokuvan henkilöt ovat lopussa. Jos haluat katsoa yhden japanilainen nykyelokuvan edustajan, valitse jokin Hirokazu Kore-edan ohjaus. Sen jälkeen tosin on todennäköistä, että ne onkin nähtävä kaikki.
Mari Lindqvist