Ohjaus: Claire Denis
Käsikirjoitus: Christine Angot ja Claire Denis, perustuu löyhästi Roland Barthesin teokseen Rakastuneen kielellä
Pääosissa: Juliette Binoche, Xavier Beauvois, Josiane Balasko, Nicolas Duvauchelle
Kesto: 95 min.
Ranska, 2017
RAKKAUDEN VÄLITILOISTA
Ranskalainen ohjaaja–käsikirjoittajaveteraani Claire Denis (mm. Beau Travail, 35 Shots of Rum) on tehnyt tällä kertaa omalaatuisen, Cannes-palkitun ihmissuhde-elokuvan, jossa painopiste on rakkaussuhteiden erilaisissa välitiloissa, joissa tunnetaan epävarmuutta, sanattomuutta, ristiriitaisuutta, kyllästymistä ja tyytymistä. Onneaan tavoittelevaa Isabellea esittävä 53-vuotias Juliette Binoche ylittää itsensä Denisin ohjauksessa. Iätön, ihmeellinen Binoche tekee rikkinäisestä yksinhuoltajasta niin herkän ja vaistonvaraisen, ettei voi kuin ihastella. Samalla katsoja hyväksyy ja ymmärtää käsikirjoituksen omalaatuisuuden, jossa kohtaukset venyvät aina sen yli, mitä perinteisissä ihmissuhdedraamoissa näytetään ja pyyhältävät ohi yleensä tärkeimmiksi painotetusta kohdista. Katsoja ärsyyntyy Isabellen jumittumisista vääriin miehiin ja itsepetoksesta, itsekunnioituksen puutteesta ja toisaalta ymmärtää. Aurinko Isabellen sisällä vetää puoleensa niin katsojan kuin elokuvan miehet, tahdosta riippumatta.
Isabelle (Juliette Binoche) on eronnut pariisilainen taidemaalari. Hän heittäytyy sekä rakkauden että itsensä etsintään vuoroviikoin, silloin kun hänen lapsensa on isän hoivissa. Romanssit vaihtuvat ja lomittuvat ja Isabellen epätäydelliset; huonokäytöksiset ja itsekkäät rakkaudet ovat yleensä varattuja, mikä aiheuttaa lisää tuskaa ja murhetta. Toisaalta emotionaalisesti avoin Isabelle jaksaa ja uskaltaa yhä uudelleen paiskautua tunteiden vietäväksi vaikka yrittää myös selvittää itselleen, kaipaako hän edes suhdetta vai olisiko onnellisempi yksin. Kun hän vihdoin tuntuu löytävän onnensa, taidepiirien tuttavat ja ystävät paheksuvat ja järkyttyvät; Isabellen uusi rakas ei ole riittävän kouluja käynyt ja ystäväpiirikin on väärä. Heittäytymään kannustanut miespuolinen neuvonantajakin on pahoillaan ja tuomitseva. Isabellen itsensä etsintä ei tunnu päättyvän koskaan ja loputtomat keskustelut itsen ja muiden kanssa eivät johda mihinkään vaan pikemminkin sotkevat asioita lisää.
Denisin ja Binochen yhteistyö on saumatonta ja vakuuttavaa. Huvittaviin, kaikkitietäviin sivurooleihin on saatu ranskalaisia elokuvaohjaajia leffafanien bongattaviksi. Melankolisen Aurinko sisälläni -elokuvan loppu; Gérard Depardie herkullisessa roolissaan ennustajana, joka ei hallitse omaakaan elämäänsä, mutta jakelee ohjeita kuin Jumalasta seuraava, palkitsee viimeistään katsojan. Kuten usein erikoisen, mutta mielenkiintoisen elokuvan jälkeen on nytkin pakko todeta; elämä on juuri tällaista; käsittämättömän epäloogista, kompuroivaa ja noloa, mutta silti huikaisevan kaunista.
Mari Lindqvist