Ohjaus ja käsikirjoitus: Miia Tervo
Pääosissa: Mimosa Willamo, Amir Escandari, Ria Kataja, Chike Ohanwe, Hannu-Pekka Björkman, Oona Airola, Pamela Tola, Miitta Sorvali
Tuotanto: Max Malka
Kesto: 107min.
Suomi, 2018
AURORAN TARINA
Valloittavista lyhytelokuvistaan (Lumikko, Pieniä kömpelöitä hellyydenosoituksia) palkitun Miia Tervon esikoisohjaus täyttää kaikki odotukset. Rankkaa, inhorealististakin huumoria ja herkkiä hetkiä ujutettuna romanttiseen komediaan, joka tapahtuu urbaanissa Lapissa, voi kuulostaa epäilyttävältä ja teennäiseltä sopalta, mutta onnistuu olemaan rujon kaunis ja tosi kasvu- ja sairaskertomus nuoresta bilettäjänaisesta. Kun pääosaan on vielä saatu upea Mimosa Willamo ja sivuosiinkin taitavaa osaamista, rosoisesta elokuvasta ei voi kuin nauttia ja ihmetellä esikoisohjaajan lahjoja.
Aurora (Mimosa Willamo) käyttää päivänsä parhaan kaverinsa Kinkyn (Oona Airola) kanssa töissä kynsiä rakennellen ja yöt rankasti bilettäen. Alkoholismiin taipuvainen isä (Hannu-Pekka Björkman) joutuu hoitokotiin ja ulosottoviranomaiset kolkuttavat isän ja tyttären yhteisen kodin ovella. Onneksi Aurora pääsee sivutyönään hoitamaan muistisairasta, mutta iloluontoista Liisaa (Miitta Sorvali) ja saa näin katon päänsä päälle. Erään baari-illan päätteeksi hän kohtaa arktisella nakkikioskilla Darianin (Amir Escandari), joka etsii itselleen vaimoa saadakseen 8-vuotiaalle tyttärelleen ja itselleen turvapaikan Suomesta. Aurora lupaa rahaa vastaan etsiä Darianille vaimoehdokkaita. Pysyykö Darian kuitenkaan aamusta alkaen lonkeroita lipittävän Auroran kyydissä? Entä Aurora, kaverinsa mukaan ”kiskoilla kulkeva liekinheitin”, oman elämänsä kyydissä? Tuleeko Auroralle vielä aika pysähtyä katsoa itseään peiliin? Vai onko se jo liian myöhäistä?
Mimosa Willamo näyttelee kaikki yöt ”nakit silmillä” bilettävää Auroraa tarkasti ja kepeästi. Epäkorrekti, rasistinen ja huonokäytöksinen, silti valloittava persoona urbaanissa arktisessa ympäristössä rakentaa kuvaa suomalaisesta nuoresta naisesta raadollisesti, mutta todentuntuisesti. Koko elokuva on täynnä hahmoja, joita ei ole ennen nähty. Tummaihoinen Juha (Chike Ohanwe) on suomalainen jäärä; Darianin pakkosaunottaminen ja ”Suomen tavoille tai Suomesta ulos” ovat iskostuneet hänen takaraivoonsa lähtemättömästi, vaikka vaimonsa (Riia Kataja) työskentelee vastaanottokeskuksessa. Pamela Tolan maailmanparantaja-huovuttaja-traumoistapelastaja-hahmo hihityttää Darianin vaimoehdokkaana melkein nolottavan paljon. Miitta Sorvalin Liisa on oiva vastinpari lapsenlapsensa ikäiselle Auroralle. Yhdessä parivaljakko järjestää paikkakunnan parhaat bileet ja komeimmat jouluvalaistukset, kunnes Liisan poika vaimoineen tulee etelästä pilaamaan kaiken. Lapin karut maisemat näyttelevät yhtä tärkeää osaa elokuvassa, mutta nyt ei esitellä joulumaata tai postikorttikuvia, vaan henkistä todellisuutta, näköalattomuutta ja häpeää, silti lämpimän huumorin läpi katsottuna.
Lapista kotoisin olevan Tervon Auroraa voi kiittää ennen kaikkea rohkeudesta ja herkkävaistoisuudesta. Ohjaajan oma ääni näkyy ja tuntuu joka kuvassa. Elokuvan komea kuvaus, tarkka puvustus ja hypnoottinen musiikki rakentavan todellisuuden, johon on helppo uskoa. Se, että elokuva on jo herättänyt kiinnostusta maailmalla, ei yllätä. Kun ihmiset ja tilanteet, tunteet ovat aitoja, elokuvassa on vastaansanomatonta vetovoimaa, Lapin eksotiikka-lisällä tai ihan ilmankin.
Mari Lindqvist