Ohjaus: Paweł Pawlikowski
Käsikirjoitus: Paweł Pawlikowski, Janusz Głowacki, Piotr Borkowski
Pääosissa: Joanna Kulig, Tomasz Kot, Borys Szyc, Agata Kulesza
Kesto: 89 min.
Iso-Britannia, Puola, Ranska, 2018
RAKKAUS KUIN KYLMÄ SOTA
Cannesissa parhaan ohjauksen palkinnon voittanut Cold War alkaa 1940-luvun lopulla ja päättyy 1960- luvun alkuun. Puolalaiselle Paweł Pawlikowskille Oscar-palkinnon tuoneen Idan ( 2014) tavoin myös mustavalkoisena kuvattu Cold War on yhtä aikaa musertavan surumielinen ja häkellyttävän kaunis. Kahden taiteilijan rakkaustarina etenee kylmän sodan melskeissä, onnetonta loppuaan kohti. Elokuva on kuin siinä esitetyt slaavilaiset kansanlaulut, surumieliset melodiat hivelevät korvaa eikä onnellista loppua ole näkyvissä. Huippukuvaaja Łukasz Żal on tehnyt jokaisesta yksittäisestä kuvasta kauniin liikkuvan taulun. Kaiken täydentää Jeanne Moreaun ja Monica Vittin jalanjäljillä kulkeva, karismaa säteilevä Joanna Kulig, jonka jokaista mielenliikettä kamera tallentaa herkeämättä.
Eletään aikaa toisen maailmansodan jälkeen Puolan maaseudulla. Kansansävelmiä esittävään kuoroonsa laulajia ja tanssijoita etsivä Wictor (Tomasz Kot) ihastuu koe-esiintymiseen tulleeseen kaunisääniseen Zulaan (Joanna Kulig). Taustoja tutkiessa tasaiselle ja järkevälle Wictorille selviää, että temperamenttinen Zula suorittaa parhaillaan ehdonalaistaan. Zulan rakkaus on kuitenkin kuin pyörremyrsky, suhde tiivistyy tiivistymistään. Kansanmusiikkiryhmä menestyy ja kiertueet laajenevat pian Moskovaan ja Itä-Berliiniin. Wiktor haikailee kuitenkin Pariisiin boheemiin ilmastoon, jazz-klubeille, pakoon Stalinin vainoja. Zula ei haluaisi jättää itselleen tärkeää Puolaa. Tiet erkanevat ja vuodet kuluvat, mutta rakkaus säilyy. Vuosien mittaan rakastavaiset tapaavat eri maissa, raivoavat ja rakastavat. Poliittinen mielivalta onnistuu erottamaan parin kerta toisensa jälkeen, jos eivät he itse päädy eroon. Zula on tähti kotimaassaan ja tuntematon vapaassa maassa. Tämäkin ristiriita repii häntä kahteen suuntaan. Tunteiden viemä nainen alkoholisoituu, koska maailma ei anna rakkauden ja oikeuden toteutua.
Slaavilaiset kansanlaulut, jazz, rock ja propaganda-sävelmät soivat koko kiihkeän kauniin elokuvan ajan. Puolalais-ranskalais-brittiläinen yhteistuotanto rinnastaa rakkauden kylmään sotaan. Elämä repii rakastavaisia eri suuntiin, koska se, missä maassa he kulloinkin ovat, tekee heistä aina erilaisia. Sellaista maata ei löydy, missä molemmat olisivat onnellisia tai vapaita. Traaginen loppu jättää kysymyksen ilmaan. Ei kai enää tällaista tarvitse olla? Onhan tämä vain elokuvaa, onhan?
Mari Lindqvist