Ohjaus: Baz Luhrmann
Käsikirjoitus: Baz Luhrmann, Sam Bromell, Craig Pearce, Jeremy Doner
Tuottajat: Luhrmann, Gail Berman, Catherine Martin, Patrick McCormick, Schuyler Weiss
Pääosissa: Austin Butler, Tom Hanks, Olivia DeJonge, Richard Roxburgh, Helen Thomson
Kesto: 159 min.
Australia, Yhdysvallat, 2022
ELVIS TULI TAKAISIN
Värikylläisistä, musiikkivideoiden kuvakieltä käyttävistä, kimaltavista ja koreista elokuvistaan (Moulin Rouge!, 2001, Romeo + Juliet, 1996) tunnettu Baz Luhrmann on löytänyt aiheen, joka sopii hänelle täydellisesti. Pandemian vuoksi vuodella viivästynyt Elvis (2022) on selkeästi elokuva faneille fanilta. Vaikka useita elokuvassa esiintyviä todellisia henkilöitä käsitellään kriittisesti, suorastaan inhorealistisesti, Elvis pysyy ihmeellisenä Elviksenä, heikkouksistaan huolimatta. Tämä on ohjaajan ratkaisu, joka pitää hyväksyä, jos elokuvasta haluaa nauttia. Ja kukapa ei haluaisi. Kaksi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia kuluu käsittämättömän joutuisasti erityisesti pääosanesittäjä Austin Butlerin vakuuttavan tulkinnan takia. Butler ei imitoi, hän on Elvis elokuvan alusta loppuun.
Vuonna 1997 Elvis Presleyn entinen manageri eversti Tom Parker (Tom Hanks) on kuolinvuoteellaan ja muistelee yhteistä taivaltaan Elviksen kanssa, kertoo siitä oman kyseenalaisen totuutensa. Lapsena Elvis eli mustien asuinalueella ja siellä sai myös vaikutteensa afroamerikkalaisesta musiikista. Musiikki ja rytmi on Elvikselle (Austin Butler) nuoresta asti lähes uskonnollinen kokemus, jota ei ylitä mikään. Kun countrylaulaja Hank Snowin managerina toimiva Parker keksii erikoisesti pukeutuvan ja liikehtivän Elviksen upeine äänineen, hän arvaa nuoressa miehessä olevan jotain ainutlaatuista. Etenkin, kun huomaa naisyleisön reagoivan häneen poikkeuksellisesti. Elvis herättää toisaalta myös vastustusta. Vanhemmat pitävät Elvistä turmiollisena, konservatiivipoliitikot tuomitsivat mustien kanssa kaveeraamisen. Konsertissa tapahtuneen väkivaltaisen konfliktin myötä Elvis menee Yhdysvaltojen armeijaan, välttääkseen vankilatuomion. Sitten tapahtumat etenevätkin vyörymällä; tutustuminen nuoreen Priscillaan (Olivia de Jonge), rakkaan äidin Gladysin (Helen Thomson) alkoholismista johtuva kuolema, naisseikkailut ja armeijan jälkeen suosioon nousu rytinällä. Mukaan tulee myös matkassa loppuun asti pysyvät lääkkeet ja alkoholi. Parker hallitsee Elviksen elämää yhä enemmän ja haluaa Elviksen laulavan vain kepeitä kappaleita ja esiintyvän tv:n viihdeohjelmissa. Maailmankiertue on koko ajan puheissa, mutta aina Parker saa sen estettyä, omien syittensä takia. Loppuaikojen salassa tehty sopimus lukitsee Elviksen Las Vegasin hotelleihin viihdyttäjäksi, kuin vankilaan. Syöksykierre on alkanut. Elvis kuolee elokuun 16. päivänä, vain 42-vuotiaana.
Elokuvan erikoisin ratkaisu on Tom Hanksin esittämän Tom Parkerin nostaminen kertojaääneksi. Toisaalta ratkaisu on perusteltu. Parkerin puhuessa omiaan ja katsojan nähdessä miten asiat oikeasti menevät viihdebisneksen raadollisuus ja Parkerin ketkumaisuus tulevat parhaiten esiin. Austin Butler on Elviksen liikkeet ja maneerit, ilmeet opetellut paremmin kuin hyvin. Elvis-imitaatioita on kuitenkin aina nähty, Butler osoittaa näyttelijäsuorituksellaan olevansa hyvinkin lupaava lahjakkuus. Myös omaa karismaa löytyy. Olivia de Jonge Priscillana jää toisaalta elokuvassa hieman varjoon, kuten pariskunnan merkittävä ikäerokin. Äidin tärkeyttä Elviksen elämässä taas ei ole unohdettu.
Elokuva ei valinnoistaan huolimatta vaikuta kompromissilta, vaan kunniaosoitukselta. Ohjaajan aiemmat ohjaukset muistaen Luhrmann pikemminkin pidättelee ja antaa Butlerin/Elviksen loistaa. Joskus pelkkä pikkurillin liikahdus voi nostaa myrskyn, kuten näemme!
Mari Lindqvist