Ohjaus: Craig Gillespie
Käsikirjoitus: Steven Rogers
Pääosissa: Margot Robbie, Sebastian Stan, Allison Janney, Caitlin Carver, Julianne Nicholson, Mckenna Grace, Paul Walter Hauser, Bobby Cannavale
Kesto: 120 min.
Yhdysvallat, 2017
I, TONYA- KOLMOISAKSELISTA SYÖKSYKIERTEESEEN
Craig Gillespien ohjaama, tositapahtumiin perustuva I, Tonya (2017) kertoo amerikkalaisesta taitoluistelija Tonya Hardingista sekä yhdestä suurimmista skandaaleista urheilun historiassa. Vaikka Harding oli ensimmäinen amerikkalainen nainen, joka suoritti kisoissa kolmoisakselin, hänet muistetaan paremmin hyökkäyksestä kanssakilpailijaansa, Nancy Kerrigania kohtaan vuonna 1994. Tämä romahdutti Tonyan uran vain 23-vuotiaana. I, Tonya on fiktiivinen elokuva, joka jäljittelee dokumenttielokuvaa. Ohjaaja on perustanut käsikirjoituksen tekemiinsä haastatteluihin ja näytellyt, fiktiiviset haastattelut myös lomittuvat tarinan kerrontaan. Käsittämättömän taitavasti mustan komedian ja pseudodokumentin yhdistelmäksi saatu teos perustuu Hardingin toteamukseen: ”Ei ole olemassakaan sellaista asiaa kuin totuus. Jokaisella on oma totuutensa.” Pääosan esittäjä Margot Robbie on upea raivokkaana ja kulmikkaana Tonyana, mutta sivuosa-Oscarin juuri ansaitusti vastaanottanut Allison Janney vielä häikäisevämpi julmana ja väkivaltaisena marttyyriäitinä. I, Tonya kertoo ennen kaikkea amerikkalaisesta unelmasta. Ja siitä, että sen tavoittelemista saati saavuttamista ei sallita tasapuolisesti kelle tahansa. Siitä, mitä oikeasti tapahtui Tonyan ja Nancyn välillä elokuva esittää nyt Tonyan version tapahtuneesta, hänen totuutensa.
Rääväsuinen ketjupolttaja LaVona (Allison Janney) herättää muissa taitoluisteluäideissä pahennusta huudellessaan katsomosta herjauksia nuorelle tyttärelleen. Pukuhuoneessa äiti hakkaa hiusharjalla Tonyaa. LaVona kun on sitä mieltä, että Tonya luistelee paremmin vihaisena. Luistelua vimmatusti rakastava Tonya (Margot Robbie) päättää, että hänestä tulee paras, hinnalla millä hyvänsä. Vanhempana Tonya kuvittelee löytävänsä onnen jäähallilla hengaavasta Jeff Gilloolysta (Sebastian Stan). Myöhemmin Jeffistakin paljastuu Tonyalle valitettavan tuttu väkivaltainen puoli. Jokin pariskuntaa kuitenkin liimaa toisiinsa, onhan Tonya tottunut olemaan syyllinen ja purkauksien kohde. Naimisiinkin mennään. Jeff haluaa Tonyan saavuttavan unelmansa, vaikka Tonya onkin luistelupiireissä ylenkatsottu outolintu; omia mauttomana pidettyjä esiintymisasujaan väkertävä, alemmasta sosiaaliluokasta ponnistava, amerikkalaista unelmaa heikosti edustava ja räväköitä musiikkivalintoja tekevä, roskaväen ruumiillistuma, monella tavoin ystäväksi tulleen Nancy Kerriganin vastakohta. Nuorten naisten kilpaillessa keskenään Jeff alkaa tollon ystävänsä Shawn Eckhardtin (Paul Walter Hauser) kanssa suunnitella uhkauskirjettä Nancyn päänmenoksi. Uhkauskirjeestä kasvaakin itseään ovelina pitävien miesten sählätessä suurempi ja sitäkin järjettömämpi hanke. Tonya haluaisi vain luistella rauhassa ja saada oikeudenmukaisia pisteitä, ulkoisten seikkojen vaikuttamatta asiaan.
I, Tonya (2017) liikuttaa ja säälittää ja onnistuu silti kaikessa kaameudessaan myös hauskuuttamaan. Margot Robbie oli osastaan Oscar-ehdokkaana ja löytääkin täydellisesti 80-90-luvun taitteen epävarman kovistytön jäyhyyden ja aggression yhdistettynä haurauteen ja voitontahtoon. Elokuvan leikkaajan Tatiana S. Riegelin Oscar-ehdokkuutta ei tarvitse myöskään ihmetellä. Niin näppärästi faktaa ja fiktiota sekoittava elokuva rakentuu juuri leikkauksen varaan, taidokkaita luistelunäytöksiä myöten. Ihmetellä sopii, miten Margot Robbiesta on onnistuttu elokuvaleikkauksella tekemään sen hetkisen Amerikan paras taitoluistelija.
Elokuva Tonya Hardingin totuudesta ei ole tärkeä pelkästään Tonyan tähden. Median ja kilpaurheilun maailmasta se kertoo vielä paljon enemmän ja syvemmin.
Mari Lindqvist