Ohjaus ja käsikirjoitus : Trey Edward Shults
Pääosissa: Joel Edgerton, Kevin Harrison Jr., Carmen Ejogo, Riley Keough
Pituus: 97 minuuttia
Yhdysvallat, 2017
PELKO TEKEE PEDOKSI
Parin vuoden takainen It Follows, tämän vuoden It Comes at Night ja myöhemmin tänä vuonna elokuvateattereihin tuleva It… Kauhuelokuvissa on aina kyse Siitä; Uhasta, Pelosta. It Comes at Night:ssa ei kuitenkaan ole kyse kauhistuttavista zombeista, kirotuista esineistä, yliluonnollisista voimista tai muotoaan muuttavista ihmisistä. Ei oikeastaan edes ihmisiä vaanivasta sairaudesta, vaikka se elokuvassa pelkoa aiheuttavana uhkana onkin. Kysymys on ihmisistä itsestään ja pelosta tunteena. Mitä jatkuva ja voimistuva pelko ja vainoharha ihmiselle tekee? Miksi pelottavinta onkin pelko ja miten se vaikuttaa itseen ja muihin? Vielä melko tuntemattoman Trey Edward Shultsin (Krisha, 2015) pienen budjetin It Comes At Night (2017) ei kikkaile kauhuefekteillä, eikä säikyttele turhaan. Sen klaustrofobinen tunnelma vain vääjäämättä kiristää otettaan katsojan kurkusta ja saa ihmettelemään, mikä onkaan oikea tapa toimia tilanteessa, jossa elokuvan päähenkilöt ovat. Onko edes sellaista?
Maailmaa riivaa helposti tarttuva, erittäin nopeasti etenevä, tappava sairaus. Paul (Joel Edgerton) asuu vaimonsa Sarahin (Carmen Ejogo ) ja 17-vuotiaan poikansa Travisin (Kelvin Harrison Jr) kanssa syrjäisessä hirsitalossa keskellä metsää, lukittujen ovien ja laudoitettujen ikkunoiden takana. Päivisin on mahdollista käydä nopeasti aseiden kanssa ulkona, öisin on pysyteltävä sisällä, koska jokainen kutsumaton vieras saattaa olla tartunnan aiheuttaja. Eräänä yönä tapahtuu se, mitä on pelätty; tuntematon Will (Christopher Abbot) tunkeutuu luvatta taloon, koska luulee olevan sen autio. Hän vakuuttaa kuitenkin olevansa terve ja hakevansa suojaa perheelleen. Miehellä on vastineeksi antaa elintarvikkeita, joita Paulin perhe kipeästi tarvitsee. Paul epäröi, mutta päästää Willin ja hänen perheensä kotinsa suojiin. Voiko vieraaseen perheeseen kuitenkaan luottaa? Onko hän sittenkin tehnyt suuren virheen?
Yhteen tilaan sijoittuva It Comes at Night tihentää jännitystään pikkuhiljaa. Kun kaksi perhettä muuttaa yhteen, luottamusta yritetään pitää yllä ja jopa kasvattaa, mutta se on vaikeaa, kun läheisten henki on kyseessä. Elokuvan keskiöön nousee Kelvin Harrison jr:n taitavasti näyttelevä teini Travis, joka kokee toisen perheen raikkaana tuulahduksena muusta maailmasta. Uuden perheen poika on kuin pikkuveli Travisille ja Willin nuori vaimo Kim (Riley Keough) herättää hänessä levottomia tunteita ja unia. Isän vainoharhaiset varmistelut ja kyselyt ahdistavat, kun Travis janoaa normaalia elämää. Travisilla on univaikeuksia ja silloin kun vapauttava uni vihdoin tulee, se on painajaisten sävyttämää. Brian McOmberin uhkaava musiikki ja Drew Danielsin ahtaita tiloja hyväksikäyttävä kuvaus on niin taitavaa ja huomaamatonta, että unohtaa katsovansa elokuvaa, joka jälkeenpäin ajateltuna on varmasti saanut vaikutteita monestakin kauhuklassikosta, Hohtoa myöten.
Perinteisiä kauhuelokuvakliseitä ja stereotypioita kaihtava It Comes at Night jättää katsojan epävarmuuden tilaan, sen väärältä tuntuvan lopun ja erikoisen tunnelman takia. Kysymykset oikeasta ja väärästä, vanhemman ja lapsen välisestä luottamuksesta, suojelevuudesta ja sen tuhoavaisuudesta, mielen käyttäytymisestä paineen ja pelon alaisena jäävät pyörimään mieleen elokuvan jälkeen. Mitään yliluonnollista kauhuelokuvaan ei näköjään tarvita, koska pelko sinänsä ja ihmiset itsessään ovat pelottavia. Kuten elämä ylipäätään. Siksi It Comes at Night on niin kauhistuttava kauhuelokuva.
Mari Lindqvist