Ohjaus: Taika Waititi
Käsikirjoitus: Christine Leunens, Taika Waititi
Pääosissa: Roman Griffin Davis, Thomasin McKenzie, Sam Rockwell, Scarlett Johansson, Rebel Wilson, Alfie Allen, Stephen Merchant, Taika Waititi
Kesto: 109 min
Saksa, Yhdysvallat, 2019
JOJO RABBIT JA MIELIKUVITUSYSTÄVÄ ADOLF
Käsikirjoittaja-ohjaaja Taika Waititin (Thor: Ragnarok, Hunt for the Wilderpeople) uusin elokuva JoJo Rabbit (2019) on vihanvastainen satiiri, joka olisi ihan hyvin voinut olla vieläkin armottomampi. Ohjaajan elokuville tunnusomainen huumori löytyy tästäkin elokuvasta ja joillekin katsojille se on ollutkin liikaa. Voiko Hitlerille ja natseille nauraa, on kysymys, johon Waititi antaa oman vastauksensa. Charles Chaplinin Diktaattorin (1940) ja visuaaliselta ilmeeltään Wes Andersonin työt ensi töikseen mieleen tuova ”Hitler-komedia ”on myös nuoren pojan kasvukertomus. Epookkielokuvaa siitä kuitenkaan ei saa tekemälläkään. Englanninkielisen, nelikymmenluvulle sijoittuvan elokuvan ääniraidalla ihme kyllä hyvinkin osuvankuuloisesti kuullaan mm. Beatlesia ja David Bowieta, tosin saksankielisinä versioina. JoJo Rabbit perustuu Christine Leunensin kirjaan ”Caging Skies” (2008), mutta käsikirjoituksen laatinut Waititi on tehnyt siitä täysin oman versionsa Hitler-hahmoineen.
Toisen maailmansodan loppuvaiheessa saksalaisessa pikkukaupungissa asustaa kymmenvuotias Johannes Betzler, lempinimeltään Jojo (Roman Griffin Davis). Hyvin kansallismielinen, mutta yksinäinen poika on jäänyt äitinsä (Scarlett Johansson) kanssa asumaan kahden. Isosisko on kuollut ja isän kerrotaan taistelevan jossain päin Italiaa. Jojo viettää parhaan ystävänsä Yorkin (Archie Yates) kanssa kesää Hitler-Jugend- leirillä, jota johtaa turhautunut natsiupseeri (Sam Rockwell). Leirillä Jojo saa haukkumanimen Rabbit, koska ei suostu tappamaan jänistä käskystä. Tapaturma-altis Jojo joutuukin toipilaaksi kotiin viettämään aikaa mielikuvitusystävänsä Adolfin (ohjaaja Waititi itse) kanssa. Kodin ullakolta paljastuu salaisuus: sinne on piiloutunut Jojoa hieman vanhempi juutalaistyttö, Elsa (Thomasin McKenzie).
Vasta 11-vuotias Davis noteerattiin roolistaan Golden Globe–ehdokkuudella eikä ihme; koko elokuva nojaa hänen taituruuteensa. Hitler Jugendin ajatusmaailmaan aivopesty kymmenvuotias oikeasti luulee juutalaisten olevan sarvipäisiä hirviöitä, jotka osaavat lukea ajatuksia. Ohjaajan itsensä räävittömästi esittämä mielikuvituskaveri Hitler taas käyttäytyy ja ajattelee kuin kymmenvuotias, onhan hän syntynyt sen ikäisen pojan päässä. Yhteentörmäykset maailman realiteettien kanssa ovat väistämättömät, etenkin kun sekä äidistä, että leiriä vetävästä natsiupseerista löytyykin aivan uusia puolia. Kaikki ei olekaan sitä, miltä näyttää eikä varsinkaan sitä, mitä ympäristö hänelle väenväkisin opettaa. Näkemyksellisen Mihai Mălaimare Jr.:n asetelmallinen kuvaus kuvastaa myös jotain hyvin oleellista saksalaisesta mielenmaisemasta. Kirjaa lukematta tekisi mieli väittää, että elokuvaversio on tällä kertaa vahvempi juurikin katsoessaan tarinaa Waititin ja hänen työryhmänsä omalaatuisten linssien läpi.
Vampyyreistä kertovalla valedokumentilla What We Do in the Shadows (2014) yleisön valloittanut Taika Waititi on tyylinsä löytänyt. Tumma satiiri JoJo Rabbit ei kaikkia miellytä, mutta niistä, jotka sen huumorille lämpenevät, hän saa uskollisia faneja. Naurulla on ennenkin muutettu maailmaa.
Mari Lindqvist