Ohjaus: Michael Sarnoski
Käsikirjoitus: Michael Sarnoski, Vanessa Block
Pääosissa: Nicolas Cage, Alex Wolff, Adam Arkin, Darius Pierce, David Knell, Gretchen Corbett, Nina Belforte ja Beth Harper
Pituus: 93 minuuttia
Iso-Britannia, Yhdysvallat, 2021
SIAN JÄLJILLÄ SURUN YTIMEEN
Ensikertalaisen Michael Sarnoskin ohjaama ja käsikirjoittama, Nicolas Cagen tähdittämä elokuva Pig (Yhdysvallat, 2021) yllättää. Kun elokuvan synopsis on suunnilleen tämä: ”erakoitunut tryffelinmetsästäjä lähtee kotiseuduiltaan Oregonin erämaasta kaupunkiin etsimään varastettua tryffelipossuaan. Matka vie Portlandiin, jossa hän joutuu kohtaamaan epämieluisan menneisyytensä.”, niin voi aluksi ihmetellä, onko kyseessä ehkä toiminta -tai kostoelokuva vai kenties sittenkin komedia. Mitään näistä Pig ei ole, vaan vanhanaikaisella tavalla syvällinen, selittelemätön ja monikerroksellinen draama. Voisi sanoa jopa eurooppalainen, vaikka tapahtumat ihan muualle sijoittuvatkin.
Robin (Cage) on asunut vuosikausia keskellä metsää, sähköttömässä mökissä seuranaan tryffelisika. Kaksikko etsii metsästä kalliita tryffeleitä, joita nuori, autollaan ja merkkivaatteillaan snobbaileva Amir (Alex Wolff) käy viikottain ostamassa. Kun possu eräänä yönä ryöstetään, Robin ei jää toimettomaksi. Hän päättää lähteä Amirin auton kyydissä Portlandiin possun jäljille, kaupungin alamaailman luoliin ja hienostoravintoihin, joissa Robinilla on menneisyys ja maine. Niin hänellä kuin pyrkyrimäisellä Amirilla on omat toisiinsa linkittyvät tragediansa kaupungissa ja siksikin Rob on kadonnut aikanaan Oregonin metsiin.
Genrestä toiseen, trilleristä satiirin kautta taide-elokuvaan luistellen Pig näyttää asioita ja tilanteita selittelemättä. Henkilöiden historiasta ei paljasteta kaikkea eikä psykologisoida tapahtumia liikaa. Elokuvassa on kolme osaa, ”kattausta”, jotka syventävät Robinin, Amirin ja hänen vaikutusvaltaisen isänsä Dariuksen (Adam Arkin) persoonaa ja elokuvan maailmaa. Elokuvan rakenne rikkoo sääntöjä, mutta toisaalta vain elokuvakerronnan keinon voisi tämän tarinan esittää. Pigin kuvaaja Patrick Scola maalaa oregonilaisesta metsästä, sateisesta kaupungista, hämyisistä ravintoloista niin vahvan tunnelmallista kuvaa, että ne jo riittävät saamaan palan kurkkuun. Lexis Grapsasin ja Philip Kleinin säveltämä musiikki kruunaa tarkkaan rakennetun, jopa ironisen äänimaailman.
Ei tarvitse varmaan erikseen mainita, että Nicolas Cage tekee uransa parhaan roolin näyttelemällä niin pienieleisesti, että on vaikea muistaa kuka Robinin takana piileksiikään. Myös muu näyttelijäohjaus on viimeisen päälle harkittua ja lähtee tietysti jo oikeasta roolituksesta.
Sarnoski on ehdottomasti kiinnostavampia esikoisohjaajia pitkään aikaan. Tätä eleetöntä ja surumielistä elokuvaa on vaikea verrata kenenkään muun ohjaajan töihin. Lienee varma omaleimaisuuden merkki, pisteet siitäkin.
Mari Lindqvist