Ohjaus: Martin Provost
Pääosissa: Catherine Deneuve, Catherine Frot, Olivier Gourmet
Kesto: 118 min.
Ranska, 2017
AIKUISISTA NAISISTA, RAKKAUDELLA
Elokuvissa ei koskaan kerrota ikääntyvistä, aikuisista naisista? Nyt on jopa valinnanvaraa leffatarjonnassa, joten äkkiä elokuviin kaikki aiheesta kiinnostuneet. Löytyy puolalainen Jäljet, Diane Keatonin tähdittämä Hampsteadt ja nyt ranskalaisen Martin Provostin Rakkaudella Béatrice (Sage Femme, 2017). ”Naisten ohjaaja” Provost (Violette, Séraphine) ei petä tälläkään kertaa, onhan hän valinnut tähdikseen kaksi upeaa Catherinea; Deneuven ja Frotin. Yllätyksiä ei kuitenkaan ole ihmeemmin tällä kertaa tarjolla. Aina niitä ei tarvita, joskus lämpö ja elämänkokemuksen tuoma viisaus riittää. Yllätyksellisyys on välillä turhan yliarvostettua, kuten voisi joku tämän elokuvankin henkilöistä todeta, joko liiallisiin yllätyksiin väsyneenä tai niistä eroon kasvaneena.
Claire (Catherine Frot) on arvostettu ja kokenut kätilö, joka 49-vuotiaana on ajautumassa burn outiin modernin sairaalan uusien työtapojen ja tehokkuusvaatimusten kanssa. Yhtenä päivänä hän saa puhelinvastaajaan erikoisen viestin. Hänen isänsä huikenteleva ex-rakastaja Béatrice (Catherine Deneuve) ilmoittaa, että haluaa tavata 30 vuoden hiljaisuuden jälkeen. Kaksi hyvin erilaista naista kohtaavat; hillitty, yksinäistä arkeaan elelevä aikuisen pojan äiti ja terveysintoilija ja toinen ketjupolttava, punaviiniä, pelaamista ja muita paheita harrastava nautiskelija. Törmäys on väistämätön, etenkin kun isän kuolema on Clairelle edelleen arka paikka ja hänellä on hampaankolossa montakin asiaa, koskien Béatricea.
Rakkaudella Béatrice (2017) toimii loistavien näyttelijäsuoritusten ansiosta. Kerronta on perinteistä ja yllätyksetöntä, kuvaus herkkävaistoisen kaunista. Catherine Frot on vaatimaton ja sitkeä, sopivan vastakohta räiskyvän värikkäälle, paheelliselle Deneuvelle. Parivaljakolla on selvästi ollut hauskaa työskennellä yhdessä ja täydentää toisiaan, pelata yhteen. Pientä hämmennystä tosin herättää se, että Frot on kuusikymppisenä laitettu esittämään yli kymmenen vuotta nuorempaa naista. Vaikka ranskalaiset naisnäyttelijät omaa luokkaansa ovatkin, ratkaisu, jossa Claire olisi ollut vaikka viisi vuotta vanhempi, olisi ollut uskottavampi. Asiaan tosin viitataan humoristisesti; Claire kun on Béatricen silmiin aina näyttänyt ikäistään vanhemmalta. Viittaus saa tilanteen vaikuttamaan silmäniskulta koko työryhmältä. Mitäs sillä fyysisellä iällä niin merkitystä oikeastaan onkaan on muutenkin elokuvan yksi sanomista.
Äärimmäisen ranskalainen, kepeän syvällisesti elämää ja kuolemaa käsittelevä Rakkaudella Béatrice kietoo katsojan turvalliseen, lämpimään torkkupeittoon, tarjoaa punaviinilasin tai vaihtoehtoisesti yrttiteetä ja ilmoittaa, että on ihan luvallista nauttia elämästä, kunhan ottaa vastuuta teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Haikeasti hymyilevä loppu muistuttaa kiertokulusta ja elämän jatkumisesta. Clairella on mahdollisuus löytää vielä paikkansa keski-iässäkin; hänen kokemuksellaan ja osaamisellaan on arvoa. Lapseton, itsekeskeinen Béatrice ei ole elänyt sittenkään turhaan; Claire saa häneltä jotain korvaamatonta, jonka avulla jatkaa keveämmin elämää. Vähän kuin katsoja elokuvasta, ikään taaskaan yhtään katsomatta.
Mari Lindqvist