Ohjaus: Michael Showalter
Käsikirjoitus: Emily V. Gordon
Pääosissa: Kumail Nanjiani, Zoe Kazan, Holly Hunter, Ray Romano, Anupam Kher
Yhdysvallat, 2017
THE BIG SICK- SAIRASTA ROMANTIIKKAA
Näyttelijä, tuottaja, ohjaaja Michael Showalter on tehnyt romanttisen komedian, joka ei etene totutuilla poluilla. The Big Sick perustuu käsikirjoittaja Emily V. Gordonin ja pääosanäyttelijä Kumail Nanjianin rakkaustarinaan ja todennäköisesti sen hauskuus ja todenmukaisuus kumpuaa juuri tästä. Elämä jaksaa yllättää, eivätkä ihmiset replikoi tai käyttäydy kuin elokuvassa pitäisi, eivät edes ollessaan stand up-lavalla. Vaikka elokuva on ensisijaisesti romanttinen komedia, se tuo tuoretta näkökulmaa kulttuurieroihin. Kantoja ja mielipiteitä ei elokuvassa ilmaista korrektisti ja kaikkia miellyttävästi, vaan jätetään katsojalle tilaa ajatella ihan itse.
Pakistanilasisyntyinen stand up-koomikko ja taksikuski Kumail Nanjiani (Kumail Nanjiani) ja terapeutiksi opiskeleva Emily Gordon (Zoe Kazan) salamarakastuvat toisiinsa vastentahtoisesti. Nopeasti he huomaavat viihtyvänsä toistensa seurassa yhä enemmän. Seurustelu tapahtuu kuitenkin Kumailin vanhemmilta salaa. Vanhemmat ja suku eivät hyväksy Kumailille valkoista tyttöystävää, vaan valmistelevat järjestettyä avioliittoa. Kun salailu selviää Emilylle, tämä päättää erota surusta ja raivosta sekaisin. Eron jälkeen Emily kuitenkin joutuu yllättäen sairaalaan teho-osastolle. Häntä vaivaa tunnistamaton tulehdussairaus, mikä pakottaa hoitohenkilökunnan vaivuttamaan hänet koomaan. Emilyn ystävä on ehtinyt hälyttää Kumailin paikalle ja kohta Emilyn sängyn äärellä valvovat myös Emilyn vanhemmat (Holly Hunter ja Ray Romano). Varsinkin Emilyn äidillä on suuria epäluuloja Kumailia kohtaan, koska tämä on särkenyt hänen tyttärensä sydämen valheillaan. Emilyn pitkän kooma-vaiheen aikana vanhemmat ja Kumail joutuvat ja pääsevät kuitenkin tutustumaan toisiinsa ja lähentyvät. Toisaalta Kumailin pitäisi saada suunsa auki myös suvulleen ja vanhemmilleen Emilystä. Senkin uhalla, että perhe päättää hylätä poikansa.
Vaikka elokuvan käsikirjoitus kuulostaakin perinteiseltä nyyhkytarinalta, elokuva ei lillu liiallisessa siirapissa. Ihmiset ovat todellisia, särmikkäitä ja täynnä ennakkoluuloja ja virheitä. Harvinaista myös on, että romanttisen elokuvan naispääosan esittäjä on suurimman osan elokuvaa koomassa, vaikkakin muuten voimakkaasti läsnä. Zoe Kazanin persoonallinen, ailahteleva Emily laukoo elokuvan alusta asti rehellisiä mielipiteitään ja näyttää myös kielteiset tunteensa. Varovainen, lempeä Kumail Nanjiani esittää elokuvassa itseään varmaankin hyvin todenmukaisesti. Ajoittain Kumailin omat stand up-lavaosuudet ovat tosin niin vaivaannuttavia, että toivoisi käsikirjoittajan olleen hieman vähemmän rehellinen. Toisaalta elokuva ei niinkään ole tarjoamassa esikuvia, vaan samaistumispintaa, noloimmillekin elämän sankareille.Shown varastaa elokuvassa kuitenkin monisärmäinen Holly Hunter epätoivoisena, raivoavana leijonaemona, joka ei toisaalta epäröi puolustaa myös Kumailia, jos tilanne niin vaatii. Hän, jos kuka osoittaa, millaista on tosi rakkaus.
The Big Sick (2017) on varmasti vuoden rehellisin ja aidoin romanttinen komedia. Sitä on vaikea verrata mihinkään aiemmin nähtyyn. Woody Allenin Annie Hall (1977) voisi olla lähempinä puolidokumentaarisuudessaan. The Big Sick ei tässäkään vertailussa jäisi välttämättä kakkoseksi.
Mari Lindqvist