Ohjaus: Osgood Perkins
Pääosissa: Theo James, Christian Convery,
Tatiana Maslany, Colin O’Brien, Rohan Campbell, Sarah Levy,
Adam Scott, Elijah Wood, Osgood Perkins, Tess Degenstein
Kesto: 98 minuuttia
Yhdysvallat, 2025
THE MONKEY- APINAN RAIVOLLA
Stephen King kirjoitti vuonna 1980 novellin The Monkey, josta Osgood Perkins (Pitkäjalat, 2024) ohjasi vuonna 2025 kauhukomedian. Kingin kirjoista on tehty monentyyppisiä ja -tasoisia elokuvia, mutta The Monkey yllättää iloisesti omalaatuisuudellaan. Erikoista on jo komediallisuus eli hyvin erikoinen, brutaali huumori, lisäksi elokuvan visuaalinen ilme on hienolla tavalla vinksahtanut. Perkinsin tyyli on tunnistettava ja omanlaisensa. Sellainen, joka jättää katsojan odottamaan innolla seuraavia ohjauksia. Ennen kaikkea The Monkey käsittelee kuolemaa ja sen hyväksymistä. Tämän se tekeekin hyvin perusteellisesti.
Kun kaksoisveljet Bill ja Hal (molemmat Christian Convery) löytävät ullakolta isänsä vanhan leikkiapinan, käynnistyy veristen tapaturmien ja kuolemien sarja. Aina kun apinan selkävieteristä vääntää, joku täysin sattumalta valikoitunut uhri menettää henkensä kammottavalla tavalla. Ainoastaan vieterin vääntäjä on turvassa. Veljekset päättävät heittää lelun kaivoon ja jatkavat elämäänsä, riitautuen pahasti apinan aiheuttamien kuolemien takia. Bill on myös aina kiusannut arempaa Halia ja Hal joutuu koulussakin muiden syrjimäksi, elämään paineen alaisena. Aikuisena toraisat veljekset (molemmat Theo James) joutuvat jälleen kohtaamaan apinalelun takia ja ruumiita tulee lisää. Paljon.
Elokuvan alussa vaikuttaa siltä, että kyseessä on täysin pähkähullu tarina, jota ei pysty katsomaan varttia pidempään. Oudosti The Monkey (2025) kuitenkin vetäisee imuunsa ja vaikka ainoa jännitettävä asia on suunnilleen se, kenen kaula katkeaa seuraavaksi, karikatyyriset, sarjakuvahahmomaiset henkilöt lumoavat outoudellaan. Tai ainakin niin kauan kuin ovat elossa… Syvempiä hahmoja elokuvassa ovat veljeksistä Hal, jonka varhaismurrosiän kauhuja elokuva kuvaa samaistuttavasti ja herkästi, elokuvan tyylilajista huolimatta ja Halin ja Billin äiti, kiehtova ja todellisen tuntuinen hahmo, joka osaa suhtautua kuolemaan ja elämään kunnioitettavalla asenteella. Henkilöhahmojen 80–90-lukulainen Twin Peaks- vaatetyyli ja ankea kauhuelokuvamiljöö asettavat tapahtumat omalla lailla ihan uskottavaan maailmaan, jossa kuolema vaanii alati nurkan takana. Eikä se maailma ole kovin kaukana todellisesta. Tatiana Maslanyn mainiosti esittämän Lois-äidin sanoin: Milloin tahansa kuka tahansa voi kuolla. Siksi pitää tanssia niin kauan kuin voi.
Mari Lindqvist