Ohjaus ja käsikirjoitus: Asghar Farhad
Pääosissa: Taraneh Alidoosti, Shahab Hosseini, Babak Karimi
Kesto: 124 min.
Iran, Ranska, 2016
The Salesman – Elämä on näytelmä
Asghar Farhadin (Menneisyys, 2013) ohjaama ranskalais-iranilainen draamaelokuva The Salesman (Forušande, 2016) voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin ja palkittiin myös Cannesissa sekä käsikirjoituksesta että Hosseinin pääosasuorituksesta. Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolema-näytelmää monella tavalla sivuava, ajatusmaailmaltaan jopa Antonionin ja Bressonin parhaimpia elokuvia mieleen tuova The Salesman onkin uskomattoman vaikuttava ja moniulotteinen teos. Tehokkaita, hienovaraisia kuvia täynnä oleva elokuva ei selittele. Se jättää katsojan omien ajatusten ja tulkintojen varaan miettimään elokuvan tapahtumia ja henkilöitä, heidän välisiä jännitteitään.
Kerrostalo Teheranissa on sortumassa, ja asukkaiden on rynnättävä nopeasti ulos. Emad (Shahab Hosseini) ja Rana (Taraneh Alidoosti) ovat näyttelijäpariskunta, jonka on nopeasti muutettava asumiskelvottomasta talosta pois. Emad ja Rana löytävät näyttelijäkollegansa avulla uuden asunnon, johon muuttavat. Kollega on kuitenkin jättänyt kertomatta asunnon edellisen asukkaan levottomasta elämästä. Kun Emad palaa eräänä iltana kotiin, Rana on kadonnut ja kylpyhuone täynnä verijälkiä. Vaimo löytyy lopulta sairaalasta päävamman saaneena. Rana vaikenee siitä, mitä tarkalleen ottaen tapahtui, hän ei joko muista päällekarkaajaa tai ei halua puhua asiasta miehelleen eikä poliisille. Emad on epätoivoinen ja alkaa selvittää asiaa, hän haluaa kostaa. Jälkeensä hyökkääjä on jättänyt johtolangoiksi kännykän, autonsa avaimet sekä setelinipun.
Ennenkin parisuhteen kriisejä elokuvissaan kuvannut Farhadi on The Salesmanissa ottanut vertauskuvaksi Arthur Millerin näytelmän Kauppamatkustajan kuolema. Emad ja Rana ovat mukana teatteriryhmässä, jossa he esittävät näytelmän avioparia. Kriisin kehittyessä he pystyvät kommunikoimaan parhaiten vuorosanojensa kautta ja lopulta uusia vuorosanoja lennossa keksien. Vaikka Kauppamatkustajan kuolema ei heidän tilanteestaan kerrokaan, miehisyyteen ja naiseuteen liittyvät ristiriidat ja kohtaamattomuus muistuttavat heidän omaa suhdettaan. Emad ei ratkaisukeskeisenä ihmisenä ymmärrä, miksi vaimo ei janoa kostoa eikä halua asiasta puhua. Rana kokee tilanteen vain pahenevan, mitä useampi ihminen joutuu tilanteesta enää kärsimään.
Muutamat The Salesmanin vertauskuvalliset hetket jäävät kummittelemaan alitajuntaan pitkään. Hitaasti aukeneva ovi, halkeavat seinät, särkyvä ikkuna ovat sekä trillerimäistä tunnelmaa luovia että runollisia kuvia. Kulissit ja seinät murenevat ympäriltä yhtä aikaa Emadin ja Ranan parisuhteen kanssa.
Tulkintoja tuputtamaton The Salesman (2016) haastaa länsimaisen katsojan myös tarkistamaan ennakkokäsityksiään naisen ja miehen rooleista Iranissa. Emad ja Rana eivät edusta mitään tyypillistä paikallista miestä ja naista, koska sellaisia ei edes ole. Heidän ongelmansa ja kriisinsä voisivat ilmetä yhtä hyvin Suomessa tai vaikka Yhdysvalloissa. The Salesman (2016) kertoo ennen kaikkea elämän monimutkaisuudesta ja tutkii ihmisen pienuutta ja heikkoutta. Parituntisen tiivistunnelmaisen katsomiskokemuksen jälkeen on pitkään mykistynyt olo. Elämä on.
MARI LINDQVIST