Ohjaus: Peter Jackson
Tuotanto: Peter Jackson, Clare Olssen / House Productions, Trustees of the Imperial War Museum, London, WingNut Films
Kesto: 99 min.
Iso-Britannia, Uusi-Seelanti, 2018
ENSIMMÄINEN MAAILMANSOTA BRITTISOTILAAN SILMIN
Taru sormusten herrasta– ja The Hobbit-elokuvistaan tunnettu Peter Jackson yllättää. Hänen uusin elokuvansa They Shall Not Grow Old (2018) on emotionaalisesti vahva ja taidokkaasti tehty dokumentti ensimmäisestä maailmansodasta. Elokuvaa on tehty intohimolla ja äärimmäisellä tarkkuudella neljä vuotta. Vankan perustan dokumentille antaa BBC:n arkistoista löydetyt nimettömien sotaveteraanien haastattelutallenteet, joissa he muistelevat kokemuksiaan. Elokuvan nimi tulee Laurence Binyonin sodan alkamisvuonna 1914 kirjoittamasta runosta For the Fallen.
Elokuva alkaa pienenä mustavalkoisena kaitafilminä mutta laajenee sitten täyteen valkokangaskokoon ja saa värit. Samalla arkistomateriaali syttyy eloon ja nuoret, sotaan innokkaina pyrkivät miehet muuttuvat eläviksi. Sodan alkaessa vuonna 1914 on nähtävissä suorastaan sotaintoa. Pääosin työväenluokkaiset miehet värväytyvät kilpaa rintamalle. Osa värväytyneistä valehtelee ikänsä. Nuorimmat ovat neljä-viisitoista vuotiaita ja he näkevät sodan suurena seikkailuna. Yleinen käsitys on se, että sota kestää muutaman viikon ja brittien voitto on varma. Kun sota alkaa, ääniraidalta kuuluvista puheista alkaa nopeasti välittyä sodan kammottava arki: ammutut ja räjäytetyt toverit, kuolleet hevoset, ruumiita syövät, alati pulskistuvat rotat, täit, jatkuva tykistökumu, joka ei jätä hetkeksikään rauhaan, nälkä, seisaallaan nukkuminen, pelossa eläminen. Toisaalta myös jatkuva hulluttelu ja pelleily, musta huumori, yhteiset tee-hetket aitoon brittiläiseen tapaan, vaikka sitten bensakanisterista juoden.
Jacksonille tärkeä ratkaisu dokumentissa on ollut tarkoituksellinen nimettömyys; hän jättää usein mainitsematta sekä vuosiluvut, paikat että henkilöt. Ääniraidalla kuullut sodan kokeneet miehet saavat nimen vasta lopputeksteissä. Ratkaisu auttaa keskittymään olennaiseen; mitä sota oli ja on, kaikessa karmeudessaan. Osa filmimateriaalista on aikanaan ollut sensuroitua, eikä ihme; niin karuja näkyjä nyt väritetyt, osin animoidut kuvat katsojan silmien eteen tuovat ensimmäisestä teollisesta sodasta.
Niin upeaa työtä kuin Jacksonin työryhmä on dokumenttifilmien restauroinnin ja värittämisen eteen tehnytkin, dokumentin sydän on ääniraita. Haastattelujen, näyteltyjen dialogi-pätkien lisäksi sodasta kerrotaan parhaiten äänin; iloisesta rupattelusta sodan moukaroivaan jylyyn, täiden tuhoamisesta kuuluvan poksahtelun ja rottien vikinän ällöttävyydestä sodan loppumisen jälkeiseen hiljaisuuteen, jossa tupakan sytyttämisen ääni halkoo korvia. Elokuvan leikkaus nivoo tarinan yhteen tavalla, joka saa katsojan vakuuttumaan sodan mielettömyydestä. Sodan jälkeen oman onnensa nojaan jätetyt henkisesti ja fyysisesti vaurioituneet sotilaat herättävät ajattelemaan, että ihminen on outo ja epäloogisesti käyttäytyvä otus. Erilainen sotadokumentti todistaa, kuinka tärkeää on tallentaa historiaa, monilla eri tavoin. They Shall Not Grow Old (2018) onkin omistettu Jacksonin isoisälle, joka oli yksi sodassa taistelleista nuorista miehistä.
Mari Lindqvist