Tiedustelijat
Ohjaus: Ari Matikainen. Käsikirjoitus: Ari Matikainen ja Mikko Porvali.
Kesto: 82 min.
Suomi, 2024.
TIEDUSTELUA JA TERAPIAA
Ohjaaja ja käsikirjoittaja Ari Matikainen (Sota ja mielenrauha, 2016) on tehnyt dokumentin, joka yhdistää perinteistä historiankerrontaa ja yhden ihmisen terapiaistuntoja eli sitä, miten menneisyyden tapahtumat ja eletyt tunteet voivat kertautua sukupolvelta toiselle, jos vaikeista asioista ei puhuta. He, joita sota ja historialliset tapahtumat eivät suuremmin kiinnosta, voivat dokumentista saada silti tarttumapintaa ja ahaa-elämyksiä. Dokumentti avaa kiinnostavasti sitä, kuinka ihmisen puhumattomuus ja erilaisten roolien ottaminen ihmissuhteissa voikin olla henkisesti perittyä kauempaa kuin heti ymmärtäisi. Vaikkapa niiltä ihmisiltä, joita ei koskaan ole oppinut tuntemaan. Dokumentin toisena käsikirjoittajana on toiminut tiedusteluhistoriaan perehtynyt tutkija Mikko Porvali.
Monimerkityksellisen nimen saaneessa Tiedustelijat-dokumentissa nelikymppinen näyttelijä Joonas Saartamo tutkii ukkinsa Hannes Vehniäisen menneisyyttä ja sotakokemuksia. Joonas ei ole tavannut isänsä isää, koska tämä on ehtinyt kuolla ennen Joonaksen syntymää. Saartamo on itse pasifisti ja suorittanut aikanaan siviilipalveluksen teatterissa, eikä hänellä on kosketuspintaa sota-aiheeseen. Hän tietää ainoastaan, että isoisä toimi tiedustelijana jatkosodan ja Lapin sodan kaukopartiomiehenä vuodesta 1939 vuoteen 1945. Suorastaan myyttisinä pidetyt kaukopartiomiehet tunkeutuivat tiedusteluretkillään syvälle vihollisen selustaan. Heidän työnsä oli huippusalaista ja salaisena se loppuun asti pysyikin. Luultavasti työnsäkin takia Saartamon ukki pysyi salaperäisenä ja vaiettuna hahmona jälkipolville. Hän ei juurikaan kertonut sodasta kellekään ja piti tunteensa piilossa niin hyvässä kuin pahassa. Leppoisan ja säästäväisen miehen sisällä varmasti sodan aikana ja sen jälkeen kuohui, mutta kuohunnoista ei mitään ulospäin näkynyt.
Joonas on syntynyt toiseen todellisuuteen. Taiteilijaperheessä on ollut hänen oman kokemuksensa mukaan vähän liiankin vähän rajoja tai auktoriteettien kunnioitusta. Dokumentissa Joonas käy terapiassa käsittelemässä hallitsemattomia vihantunteitaan, temperamenttiaan, joiden hän toteaa pilanneen ihmissuhteitaan. Huolena on myös, etteivät omat käsittelemättömät asiat ja toimintatavat periytyisi omalle 11-vuotiaalle tyttärelle. Dokumenttia katsoessa herää kysymys, kuinka paljon esimerkiksi pettymysten huono käsittelykyky johtuu ihmisen omasta lapsuudesta? Ja voivatko lapsuudenkodin ratkaisut ja tunnelmat johtua taas edellisen sukupolven toiminnasta ja tunteista, vastavedosta oman lapsuuden kokemuksiin? Syyllisiä on turha etsiä, oleellista on ymmärtää syyt ja löytää uusia toimintatapoja. Fyysisen ja henkisen läsnäolon merkitys kaikenlaisissa ihmissuhteissa korostuu.
Dokumentissa käydään läpi sekä Hannes Vehniäisen omaa henkilöhistoriaa kuin hänen johtamansa osaston toimintaa. Parhaimmaksi tietolähteeksi miehen persoonasta ilmenee kuitenkin Hanneksen ja hänen vaimonsa Nannan sodanaikainen kirjeenvaihto, joka käsittelee muita kuin sota-asioita. Herkistä ja välittävistä kirjeistä ja sairaaladokumenteista paljastuu myös Hanneksen vaimon Nannan ”väkevän uupumuksen tila”, joka on ymmärrettävää, kun vaimo joutui miehensä työnsä ja myöhemmin myös sodan jälkeen eri syistä selviytymään arjesta yksin kolmen pienen lapsen kanssa. Nanna joutuikin usein sairaalaan pitkiksi ajoiksi jonkun viruksen tai flunssan seurauksena. Molempien vanhempien poissaolot vaikuttivat varmasti myös lapsiin.
Vaikka dokumentti tekeekin ehkä turhan suoria päätelmiä syy- ja seuraussuhteista eikä aivan selkeää näyttöä Saartamon aggressioiden ja temperamentin periytymisestä ilmene, vaikka se uskottavaa onkin, dokumentti onnistuu siinä, että katsoja alkaa pohtia omaa sukuhistoriaansa ja sen mahdollisia vaikutuksia omaan toimintaan ja toimintatapoihin ihmissuhteissa. Myös historiadokumentteihin Tiedustelijat (2024) tuo oman tärkeän lisänsä ja näkökulmansa. Perinteisen puhuvien päiden ja arkistomateriaalin yhdistelmän sijaan historiaa tutkitaankin nyt tunteiden ja ihmissuhteiden kautta. Selvää on, miksi tämä aihepiiri on tärkeä juuri tässä ajassa ja maailmantilanteessa. Voi kun oppisimme ajoissa kuuntelemaan, olemaan läsnä ja puhumaan asiat auki.
Mari Lindqvist