Ohjaus ja käsikirjoitus: Aki Kaurismäki
Pääosissa: Sherwan Haji, Sakari Kuosmanen, Janne Hyytiäinen, Nuppu Koivu, Ilkka Koivula, Simon Hussein Al-Bazoon, Kaija Pakarinen, Niroz Haji, Kati Outinen, Tommi Korpela, Tuomari Nurmio
Pituus: 98 minuuttia
Suomi, 2017
Toivossa eläen
Aki Kaurismäki on palannut. Le Havren (2011) jälkeen yhteiskuntakriittisten elokuvien trilogia jatkuu Toivon tuolla puolen– elokuvalla, joka käsittelee pakolaiskriisiä. Ajankohtaisempana kuin koskaan Kaurismäki ottaa kantaa, koskettaa ja aiheen huomioon ottaen yllättävän paljon myös hauskuuttaa. Yhteiskunnan marginaalia usein kuvannut ohjaaja pysyttelee silti uskollisena tyylilleen. Luottokuvaaja Timo Salmisen 35 mm filmille kuvaamat kuvat ovat edelleen kuin elävöitettyjä Edward Hopperin maalauksia, maailma on yhtä aikaa ajaton ja nykyaikaa. Näyttelijät eivät turhia ilmeile tai elehdi, pelkistys luo tunnelman ja intensiteetin. Pääosissa ovat syyrialaistaustainen Sherwan Haji, joka esittää luonteikkaasti syyrialaispakolaista ja jo Calamari Unioni (1985)-elokuvasta lähtien Kaurismäkien elokuvissa näytellyt Sakari Kuosmanen.
Khaled (Sherwan Haji) on Syyriasta hiililaivan mukana tullut, perheensä menettänyt ja siskonsa kadottanut pakolainen, joka anoo Suomesta turvapaikkaa. Hänen ei nähdä olevan hengenvaarassa ja Khaled päätetään palauttaa Syyriaan. Khaled pakenee, koska haluaa löytää siskonsa ja pelkää kuolevansa Syyriassa. Valdemar Wikström (Sakari Kuosmanen) on kauppamatkustaja, joka päättää muuttaa elämänsä ja ryhtyä baarinpitäjäksi erottuaan vaimostaan ja voitettuaan tukun rahaa pokerissa. Miesten tiet kohtaavat, kun Khaled yöpyy Valdemarin baarin takana olevassa roskiksessa. Miehet tutustuvat ja päättävät auttaa toisiaan. Khaled saa paperittomana siivoojan paikan Valdemarin baarissa. Ankean harmaa ja totinen Suomi näyttäytyy Khaledille paikkana, jonne hän haluaa jäädä ja saada siskonsakin asumaan. Ovathan ihmiset kuitenkin ystävällisiä ja suorasukaisen rehellisiä, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Ajattelemisen aihetta antava Toivon tuolla puolen lumoaa viipyilevillä, sävykkäillä kuvillaan. Dialogi on jälleen niukkaa, mutta nokkelaa. Elokuva ottaa tiukasti kantaa, mutta huumoria ei silti säästellä. Toivon tuolla puolen esittää toivon osana ihmisyyttä. Niin kauan kuin elämää, säilyy myös toivo. Siihen ajatukseen, Tuomari Nurmion Spuget -bändin säestyksellä, katsojakin tarrautuu, näinä epäuskon ja- toivon maailmanaikoina.
MARI LINDQVIST