TOVE

Ohjaus: Zaida Bergroth, käsikirjoitus: Eeva Putro,  kuvaus: Linda Wassberg, leikkaus: Samu Heikkilä

Pääosissa: Alma Pöysti, Krista Kosonen, Shanti Roney, Joanna Haartti, Kajsa Ernst, Robert Enckell, Jakob Öhrman, Eeva Putro

Kesto: 116 min.

Suomi, 2020

ITSENSÄ NÄKÖINEN TOVE

Zaida Bergrothin (Skavabölen pojat, 2009, Marian Paratiisi,2019) ohjaama Tove ei petä odotuksia. Elokuva taiteilija, kirjailija Tove Janssonista (1914-2001) on paitsi rakkauselokuva myös elokuva taiteen tekemisestä. Rakkauselokuvan käsitekin on tässä tapauksessa laaja; Tove kertoo enemmän rakastamisesta kuin yhdestä tietysti rakkauden kohteesta. Ja ennen kaikkea elokuvan sydän sykkii rakkaudesta taiteeseen. Elämänkertaelokuvaksi  Eeva Putron käsikirjoittama teos kertoo yllättävän lyhyestä, mutta toisaalta merkittävästä ajanjaksosta Tove  Janssonin elämässä, kun hän oli kolme-nelikymppinen. Tuona aikana elokuvan Tove löysi paitsi tiensä taiteilijana, myös seksuaalisen identiteettinsä.

Helsingissä vuonna 1945 sota on loppunut ja Tove (Alma Pöysti) elää sodan jälkeen epäsovinnaisesti taidetta tehden, juhlien, avoimessa suhteessa sekä naimisissa olevan Vivica Bandlerin (Krista Kosonen) että poliitikko Atos Wirtasen (Shanti Roney) kanssa. Taiteelliset tavoitteet ovat korkealla, mutta vuokrakin olisi kuukausittain maksettava. Isä, taidemaalari  Viktor Jansson (Robert Enckell) ei arvosta Toven Garm-lehden pilakuvia, muumisarjakuvia  ja satukirjakuvituksia, vaan toivoisi tyttärestään vakavasti otettavaa taiteilijaa. Samoin ajattelee Tovekin, vaikka Vivica Bandler näkee muumihahmojen olevan aivan erityisiä. Lopulta kuitenkin  Tove tekee kansainvälisen läpimurtonsa  alkamalla piirtää Muumi-sarjakuvia The Evening News –brittisanomalehteen ja pääsee sen myötä myös lopullisesti vuokranmaksuhuolistaan. Tove joutuu kuitenkin taistelemaan myös tunteidensa kanssa ja miettii, mitä tehdä Vivican kanssa, tämä kun ei tunnu kykenevän antautumaan rakkaudessa vain yhdelle ihmiselle. Elokuva päättyy uuden rakkaustarinan alkaessa, kun Tove kohtaa tulevan elämänkumppaninsa graafikko Tuulikki Pietilän (Joanna Haartti).

Tove (2020) on täynnä taiteen tekemistä, juhlimista, rakkautta ja ennen kaikkea tanssia. Lopun kaitafilmipätkä oikeasta Tove Janssonista tanssimassa villisti kallioilla vahvistaa vielä tunteen siitä, että Alma Pöysti on enemmän kuin oikea henkilö esittämään Tovea. Hauras, mutta sitkeä, kiivas, herkkä, tuittupäinen, jaloviinaa mieluusti hörppivä Pikku Myyn ja Nuuskamuikkusen sekoitus, ripauksella Mörköä ja tunteellista Niiskuneitiä. Niitä kaikkea on Alma Pöysti Tovena ja vielä paljon enemmän. Krista Kososen Vivica ja Joanna Haartin Tuulikki täydentävät hienosti toisiaan kahtena vahvana naishahmona kuten myös pienemmässä osassa Maya Vannina loistava Eeva Putro.

Vaikka elokuvan teossa on ollut paljon taitavia naisia tekijöinä, ohjaajana, kuvaajana ja tärkeissä osissa, elokuva ei ole pelkästään naisille. Tove (2020) on elokuva, jossa ei ole raja-aitoja tai lokeroita rakkaudessa tai taiteessa. Mahtipontista muotokuvaa siitä ei saa tekemälläkään, vaan pikemminkin Tove tekee päähenkilöstään monisyisen, kokonaisen taiteilijan ja ihmisen, juuri sellaisen kuin muumihahmotkin ovat. Haavoittuvuudessaan, tuikeudessaan, sympaattisyydessaan, yksinäisyydessään ja epävarmuudessaan rakastettavia ja kovin samaistuttavia.

Mari Lindqvist