Cristian Mungiu ( 4 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää , 2007, Yli vuorten, 2012) palkittiin tänä vuonna Cannesissa parhaana ohjaajana. Valmistujaiset (2016) onkin uskomattoman todenmukainen, yksityiskohdiltaan runsas ja pikkutarkka, moraalia tarkasteleva, psykologinen elokuvahelmi. Vaikka elokuva kuvaakin Nicolae Ceausesçun kommunistihallinnon jälkeistä, jumittunutta aikaa Romaniassa, sen hyvä veli-verkostojen kuvauksessa on paljon tuttua suomalaiseenkin silmään. Moraalisesti vaikeat valinnat vanhemman ja lapsen välisessä suhteessa, sokeus omalle elämänvalheelle ja monet tarkkanäköiset havainnot elämästä eivät taas ole katsojan kotimaasta tai ajasta riippuvaisia.
Lääkärin 18-vuotias tytär, Eliza (Maria Dragus) joutuu päälle karkauksen ja raiskausyrityksen uhriksi juuri ennen tärkeää loppukoetta. Hyvä todistus takaisi pääsyn englantilaiseen yliopistoon, lukemaan psykologiaa. Hyökkäyksen vuoksi tolaltaan oleva Eliza ei tiedä, kykeneekö enää tekemään kokeissa parhaansa. Viisikymppinen isä, Romeo (Adrian Titieni) päättää auttaa tytärtään, vain tämän kerran, käyttämällä hyödyksi hyvä veli-järjestelmää ja tuttavia, joita on puolestaan auttanut aikoinaan. Mielellään tietysti tyttären tietämättä asiaa. Onhan hän itse elämäänsä pettynyt; mikään ei ole hänen kotimaassaan juuri muuttunut; petoksia ja rikoksia tapahtuu koko ajan, ajoittain vain viidakon lait tuntuvat toimivan. Tilanne alkaa paisua, petos johtaa vääjäämättä seuraavaan. Romeon oma elämäkin alkaa vaikuttaa pelkältä kulissilta, jossa teeskennellään ulospäin jotain ihan muuta kuin ollaan. Vaimo on kyllästynyt Romeoon ja rakastajatar Sandra (Malina Manovici) vaatii Romeolta jotakin rehtiä päätöstä, suuntaan tai toiseen. Mutta mitä haluaa Eliza? Haaveileeko hän edes Englantiin muutosta? Kuinka paljon hän tietää isänsä oikeasta elämästä? Näkeekö hänen sukupolvensa tulevat valinnat samoin, kuin vanhempiensa sukupolvi?
Elokuvan vahvuus on moniulotteisessa käsikirjoituksessa ja äärimmäisen tarkoissa näyttelijäsuorituksissa ja –ohjauksessa . Pahimmin suhmuroivaa äijänretalettakin ymmärtää jostakin kulmasta katsottuna, suurin osa ihmisistä kun haluaa vain hyvää läheisilleen ja sitten kautta hieman itselleenkin. Selkeää vastakkainasettelua ei elokuvasta löydä ja taitavan kuvauksen pitkät otot imaisevat maailmaan pelottavasti mukaan. Elokuvan äänimaailma on hätkähdyttävän todellinen ja täyteen rakennettu. Työmaan jyminä, rauhattomat naapurit, ja rautatien läheisyys tekevät levottoman olon, linnun liverrys ja kurnuttavat sammakot lepuuttavat hetkellisesti korvia. Visuaalisestikin Valmistujaiset on runsaiden yksityiskohtien juhlaa. Kamera tarkastelee päähenkilöitä, heidän ympäristöään, tapojaan ja eleitään, kommenttejaan tyynesti ja puuttumatta. Yllättävän tärkeäksi muodostuu päähenkilö Romeon ja Sandran kouluikäisen pojan suhde, joka alkaa kehittyä elokuvan edetessä. Mikä on Romeon tarve auttaa poikaa, joka kulkee kettu-naamio päässä, vaiteliaana ja kaikkea tarkasti havainnoiden? Onko Romeo mahdollisesti jonkinlainen syypää pojan ongelmiin? Periytyvätkö ihmisten valinnat sukupolvelta toiselle?
Valmistujaiset (2016) on niitä elokuvia, joiden todellisuus ei helposti irrottaudu iholta vielä päivienkään jälkeen. Jos siihen haluaa altistua niin henkisesti kuin fyysisestikin runsaan kahden tunnin ajaksi, elokuva on oivallinen valinta näin uuden vuoden kynnyksellä.
MARI LINDQVIST